Oulun Karjasillan seurakunnassa seurakuntapastorina työskentelevä Virpi Sillanpää-Posio tietää, että perheen ja työn yhteensovittaminen vaatii paljon.
Neljän 13-7-vuotiaan lapsen äitinä ja Nokian hommissa paljon matkustavan miehen puolisona, on perhe saanut aika ajoin käyttää roimasti mielikuvitusta arjen pyörittämiseksi.
Sillanpää-Posion aloittaessa pappina esikoinen Lauri oli ensimmäisellä luokalla, Antti, Roosa ja Karoliina päiväkodissa. Karoliina oli vasta vuoden vanha.
"Työn ja perheen yhdistäminen oli silloin ehkä helpompaa, koska viikoittaiset vapaapäiväni osuivat torstaille ja perjantaille. Lasten päiväkotiviikot olivat lyhyitä ja minulla oli mahdollisuus olla enemmän lasten kanssa kotona."
Sillanpää-Posion mielestä työnantaja jousti valtavasti hänen aloittaessaan työuran alkuvaiheessa. "Aluksi tein kahden viikon työjaksoa, jota seurasi kahden viikon vapaa jakso. Viikonlopuille rytmittyvä työ ei ole ollut minulle ongelma, sillä mies on voinut silloin hoitaa lapsia."
"Toki meilläkin on ollut tilanteita, jolloin paljon matkustava mieheni on ollut työmatkalla ja minä taas leirityössä. Silloin olemme joutuneet pyytämään isovanhempia Kuusamosta hoitoavuksi. Joskus taas hoitajina ovat toimineet seurakuntamme isoset."
Sillanpää-Posion lapset ovat viettäneet paljon aikaa äidin työn parissa. Lapset ovat nähneet äitiään päiväkodin pikkukirkossa ja koulun aamunavauksissa.
Lastenhoito-ongelmien vuoksi ovat lapset joskus istuneet kirjallisuuspiireissä tai kokouksissa, mistä isä on työmatkalta palattuaan heidät taksin kanssa noutanut.
Lapset ovat kohdanneet myös äidin työn rankkoja puolia. "Lähikaupassa lasten kanssa asioidessani joku vakavasti sairas on tullut kertomaan huolistaan ja kuolemastaan."
Lasten aloitettua koulunkäyntinsä ovat viikolle osuvat vapaapäivät kadonneet. Sillanpää-Posio myöntää, että perheenäidille on vaikea olla yksin kotona, kun muu perhe on koulussa ja työssä.
"Helposti aika kuluu kodinhoidossa. Joskus vapaapäiviä jää pitämättä. Se aiheuttaa helposti työstressiä, kun työputket kasvavat liian pitkiksi."
Hän ehtii joskus työpäivän aikana muutamaksi tunniksi kotiin, jolloin perhe voi syödä yhdessä.
Sillapää-Posio on vaihtamassa työkenttäänsä oppilaitospapiksi. Uudet työhaasteet olivat tervetulleita. "Kieltämättä vapaat viikonloput ovat myös suuri houkutin."
Työn ja perheen yhteensovittamista saadaan Sillanpää-Posioilla miettiä rippileirien alkaessa. "Minä olen lähdössä vetämään rippikoulua Rokualle ja mieheni taas pitäisi olla työmatkalla leiriviikon aikana."
Nuorin lapsi Karoliina osoitti pienempänä mieltään äidin työntäyteisille päiville kiskaisemalla liperit kaulasta heti äidin saavuttua kotiin.
Missään vaiheessa hän ei ole harkinnut työnsä jättämistä. Jo sairaanhoitajaksi ja diakonissaksi aikoinaan kouluttautuessaan Sillanpää-Posio tiesi haluavansa papiksi.
"Missään vaiheessa en ole edes olettanut, että työni liikkuisi normaalin virkatyön kehyksissä."
Papin työ vaatii paljon myös perheenjäseniltä. Lapset ja aviomies ovat olleet paljon ilmaisina työjuhtina kirkon erilaisissa tempauksissa. "Lapset ovat lähettäneet seurakunnan syntymäpäiväkortteja ja kantaneet tavaroita. Mieheni on rakentanut jos jonkinlaista härveliä projekteihini."
Sillanpää-Posio näkee viikonloppu- ja leirityön parisuhteelle tuovat positiiviset puolet. "Minun on pitänyt oppia luottamaan siihen, että mieheni osaa hoitaa kodin ja lapset, kun itse olen poissa. Leirin jälkeen on ihanaa olla taas yhdessä."
Kaleva tarttuu Työn iloa! -sarjassa työelämän ongelmiin. Kerro ja ota kantaa Kaleva.Plus -verkkolehden Juttutuvassa, miten työsi muuttuu. Juttusarjassa on julkaistu kolme osaa 1.5.,13.5 ja 26.5.2008.
