Kemin seurakunnan kappalainen Tapio Karjula on piipahtanut Botnian Kemin tehtaiden talteenoton keskusvalvomoon. Monitoriviidakon keskellä Karjulan, osastomestari Kalevi Leinosen ja valvomon hoitaja Kari Pulkkisen keskustelu kääntyy rakentamiseen.
Aihe on ajankohtainen puolitoista vuotta sitten Kemiin muuttaneelle Karjulalle; omakotirakentajalla on kohta lattiavalujen aika. Talo rakentuu yhtä jalkaa oman tehtäväkuvan kanssa, Kemiin rantautuminen nimittäin teki Karjulasta työpaikkapapin, joka on hänelle uusi aluevaltaus papintyössä.
"Alku on ollut tutustumista, opiskelua ja opettelua", Kokkolasta lähtöisin oleva ja viimeksi Etelä-Pohjanmaalla pappina toiminut Karjula, 39, kertoo. Hän on ollut pappina vuodesta 1998 lähtien.
Hän pani paperit Kemiin, kun huomasi hakuilmoituksessa työnkuvaan liittyvän myös työpaikkapapin tehtäviä. Karkeasti puolet työajasta on tätä työtä, kontaktien luomista ja vierailujen tekemistä työpaikoille. Kysymys on seurakunnan, työnantajan ja työntekijöiden yhteispelistä, sillä väkisin tuputtautumalla ei siltoja rakenneta.
Työpaikkapappien toiminta on osa kirkon yhteiskunnallista työtä, johon kouluttaudutaan pitkällä seminaaripaketilla. Koulutukseen kuuluu myös kuuden viikon työharjoittelujakso, jonka Karjula suoritti loppu vuodesta Botnian tehtailla. Aikaisemmin rekkakuskina ja varastomiehenä työskennelleelle Karjulalle säännöllinen vuorotyö oli mielenkiintoinen kokemus.
Työharjoittelu toi
uuden maailman
"Vuorotyössä elämä rytmittyy kokonaan toisella tavalla kuin vaikkapa papin työssä", hän kertoo.
Harjoittelujakso avasi tien ison teollisuuslaitoksen maailmaan ja sen henkilöstöön. Kohtaamisista jäi hyvä maku suuhun, vaikka Karjula aluksi aprikoikin sitä, miten työntekijät suhtautuvat papin ilmestymiseen työpaikalle.
"En ole kohdannut penseyttä. Kirkkoon kuulumattomienkin kanssa juttua riittää. Kun harjoittelujakso päättyi, olen saanut viestejä, että tule ihmeessä käymään. Se kannustaa eteenpäin. Kirkon työntekijän tuleminen tutuksi on myös näkynyt: se helpottaa yhteyden ottamista seurakuntaan."
Leinonen ja Pulkkinenkaan eivät pidä pahana papin vierailuja tehtaalla.
Pappi on aina pappi ja teologisen viestin sanansaattaja, tehtaassakin. Tapio Karjula muistuttaa, että usko on elämän kantava voima, mutta toisten työpaikalle ei mennä saarnaamaan ja julistamaan, vaan keskustelemaan ja kuuntelemaan.
On oltava hienotunteisuutta ja tilannetajua. Henkilökohtaiset uskonkysymykset otetaan esille, jos keskustelukumppani niin haluaa.
Puheenaiheet työpaikoilla vaihtelevat laidasta laitaan, kevyestä vakavaan.
"Porukassakin voidaan toki keskustella syvällisistä ja kipeistäkin asioista, mutta yleisellä tasolla. Kahdenkeskisissä keskusteluissa nousevat henkilökohtaiset asiat herkästi esille. Monilla on tarve purkautua", Karjula tietää.
Painopiste on
isoissa tehtaissa
Karjulan mielestä työpaikkapapin pesti istuu hyvin kirkon linjaan, jossa avautuminen ja läsnäolo on merkitty pitkän aikavälin visioihin.
"Kirkon pitää mennä sinne, missä ihmiset ovat, kohdata heidät arjessa. Useimmitenhan pappi tapaa seurakuntalaisia erilaisissa juhlatilaisuuksissa", Karjula muistuttaa.
Työpaikkapappeja kutsutaan myös teollisuuspapeiksi. Nimityksellä on historiallinen taustansa, mutta yhä vielä tätä työtä tekevät keskittyvät paljolti juuri teollisuuskaupunkeihin. Kemissäkin työn painopiste on isoissa teollisuuslaitoksissa, vaikka toimenkuvaan kuuluvatkin periaatteessa kaikki työpaikat marketeista konttoreihin.
Ajan myötä Tapion Karjulan tavoitteena on viritellä yhteydet myös kaupungin toiseen suuryritykseen Stora Enson Veitsiluodon tehtaisiin. Tutustumiskierros on jo tehty ja viesti viety, että työpaikkapappi on käytettävissä.
Jatkossa on mahdollista, että työkentäksi tulee myös Outokummun Röyttän terästehdas. Tämä riippuu seurakuntarajat ylittävän yhteistyön laajentumisesta. Jo nyt alueella toimii yhteinen oppilaitospastori.