Urheiluelämä tuntee monenlaisia kliseitä: lahjattomat treenaa, pelisilmän päällä ei kannata istua, vanha sotaratsu, kokemuksen rintaääni...
Lista kuulostaa ylivieskalaisten squashin pelaajien Matti Saarelan, 44, ja Teuvo Määttäsen, 43, cv:ltä. Sieltä puuttuvat oikeutetusti hidas mutta kankea sekä vanha mutta väsynyt.
Ikänsä puolesta Saarela ja Määttänen ovat urheilun pappakerhon miehiä, mutta kirmaavat kentällä kuin nuoret poikaset. Johtavat vieläpä Ylivieska Squashin nuorison, Anssi Määttäsen, 35 ja Tommi Ryypön, 34, kanssa squashin SM-liigaa. Jo on aikoihin eletty.
"Ei kai näin vanhoja pelaajia ole missään", Saarela hymyilee.
Kuittailevatko nuoret pelaajat?
"Ei voi oikein kuittailla", Saarela viittaa YlivSq:n menestyskulkuun. Kirkkaimpana helmenä oli Saarelan ja parikymppisen Matias Tuomen kohtaaminen viime liigakierroksella. Saarela nuiji Suomen rankingkakkosen luvuin 3-1. Se oli nuorelle kossille paha paikka.
"En käyttäytynyt huonosti", Saarela pyytelee anteeksi tuulettamistaan ja huutamistaan ottelun ratkettua. Tuomi lähti, mutta Saarela huusi pojan takaisin kättelemään. YlivSq:n miehet eivät kerenneet suihkuun, kun Tuomi oli jo kaasuttanut hallilta pois.
"Tappiot kasvattavat enemmän kuin jatkuvat voitot", Saarela opastaa lupausta ja myhäilee ilman kaihomieltä Suomen squashin tulevaisuudesta:
"Hyvältä tuntui voittaa."
Ylivieskalaiskaksikko on mättänyt pientä kumipalloa urheilutalon seinään vuosikaudet. Squash on pienten piirien hommaa - sekä Ylivieskassa että Suomessa - eivätkä valonheittimet ole kohdistuneet koppiin.
"Päin seiniähän me lyödään", Määttänen tiivistää kanssakaupunkilaisten ajattelun heistä.
Ensimmäisen
mitalin jahdissa
Kolme vuotta kaksikko yritti tuupata Ylivieskaa SM-liigan karsintoihin. Sitten kolme vuotta karsinnoista liigaan. Yhtäkkiä takaportti aukesi, kun Tampere joutui luopumaan.
Nyt Ylivieska heiluu debyyttikaudellaan SM-liigan keulapaikalla ennen kahta viimeistä runkosarjaturnausta. Paikka neljän joukkueen pudotuspeleissä on liki varma.
"Iso yllätyshän tämä on", Saarela vakavoituu hetkeksi.
SM-mitali olisi Ylivieskan historian ensimmäinen aikuisten tason joukkuelajimitali. Jo SM-liigassa pelaaminen on historiallista. Papat eivät ota paineita.
"Takana on satakunta kansainvälistä peliä. En häkelly mistään", Saarela sanoo nuppi peruslukemilla.
"Olisihan se palkinto", Määttänen muotoilee mitalin merkityksen.
Kaksikon motivaatio syntyy eri asioista. Määttänen on kehittynyt nelikymppisenä koko ajan pelaajana ja pärjännyt paremmin. Saarela yrittää hidastaa vauhtia, millä kehitys menee alaspäin. Silti hän uskoo olevansa kypsempi pelaaja nyt kuin neljän ammattilaisvuotensa aikana.
"Nyky-Matti ei silti pärjäisi sille Matille."
Yksi motivaatiotekijä on joukkue; poikien tapa pitää hauskaa, elää pukukoppielämää. Tietysti urheilusta pitää tykätä.
"Olkapää tuli viimeksi kipeäksi, kun löit vahingossa tähän", Määttänen viisaa Saarelalle.
"Se on kyynärpää", Saarela korjaa. Pieniä juttuja, piloja - tahatonta tönimistä ja törmäämistä kentällä. Pikkupoikien ja nelikymppisten miesten juttuja.
"Pitää olla määrätynlainen luonne, reikäpää. Pikkaisen hullu", Määttänen kuvaa.
"Puhu vain omasta puolestasi", Saarela nakkaa takaisin.
Saarelan paikat, varsinkin selkä, ovat krenkanneet. Syynä on 25 vuotta omituisissa asennoissa harrastettu laji, squash. Milloin on lopettamisen aika?
"Ei uskalla luvata."
Niin, kuka sitä joukkueuransa huipulla lopettaisi.