Oulu
Kestää vielä parikymmentä vuotta ennen kuin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papiston sukupuolijakauma on tasan miesten ja naisten kesken. Vielä pitemmällä tähtäimellä pappeudesta tulee väistämättä naisvaltainen ala.
Tänä vuonna teologiseen tiedekuntaan valituista opiskelijoista jo noin kaksi kolmasosaa oli naisia. Koko 1990-luvun naisten osuus opiskelijoista on ollut vähintään 60 prosenttia. Jälkeen naispappeuden hyväksymisen vuoden 1986 kirkolliskokouksessa naisia on joka vuosi vihitty papeiksi enemmän kuin miehiä.
"Naisten määrän lisääntymistä papistossa hidastaa se, että naisopiskelijoista huomattava osa ei suunnittele seurakuntapapin uraa, miesopiskelijoista taas suurin osa suuntautuu papiksi", kertoo tutkija Kati Niemelä Kirkon tutkimuskeskuksesta.
Mielipiteet teologiaa opiskelevien naisten parissa ovat Niemelän mukaan kuitenkin muuttuneet myönteisemmiksi seurakuntapapin työlle.
"Nyt opiskelemaan tuleville nuorille naisille tuntuu olevan itsestään selvää, että nainen voi olla pappi. He ovat eläneet nuoruutensa aikana, jolloin naispappeus on ollut hyväksyttyä. Vielä kymmenen vuotta sitten naiset olivat paljon epävarmempia asiasta", Niemelä kertoo.
Pappispula parantaa
naisten asemaa
Naisten osuus papistosta on nykyään 25 prosenttia. Eniten naisia on etelän hiippakunnissa. Niemelä arvioi hyvän työtilanteen parantavan naispappien asemaa työmarkkinoilla. Varsinkin yhden papin seurakuntiin palkattaisiin ainoaan virkaan mielellään mies. Kun työvoimasta on pulaa, naiset pääsevät paremmin virkoihin kiinni.
Alan naisistumista nopeuttaa myös se, että eläkkeelle jäävät papit ovat pääsääntöisesti miehiä. Viime vuonna evankelis-luterilaisen kirkon papiston keski-ikä oli 46,9 vuotta, Oulun hiippakunnan papiston osalta 46,5 vuotta.
Tulevaisuuden kannalta Niemelä pitää kirkon haasteena itse asiassa sitä, kuinka saada teologinaiset kiinnostumaan enemmän seurakuntapapin työstä. Teologian opiskelu naisistuu kuten akateemiset alat yleensäkin. Vaikka seurakunnat olisivatkin innokkaampia palkkaamaan papeiksi miehiä kuin naisia, miespuolisia alan opiskelijoita ei riitä. Mikäli naiset eivät kiinnostu nykyistä enemmän papin työstä, edessä on väistämättä pappispula.
Naispappeuden vastustajat joutuvat alan naisvaltaistumisen takia epäilemättä yhä ahtaammalle. Tulevaisuudessa lähes seurakunnassa kuin seurakunnassa työskentelee myös naispappeja, jopa enemmistönä.
Oulun hiippakunnassa
naispappeja 15 prosenttia
Oulun hiippakunnan alueella naisia on ollut pappeina viime vuosiin asti hyvin vähän, koska piispa Olavi Rimpiläinen ei hyväksynyt naispappeutta. Pohjoisen seurakuntiin on silti nimitetty naispappeja, mutta pappisvihkimyksensä he saivat ennen muualta muualla.
Kun piispa Samuel Salmi nimitettiin virkaansa vuoden 2001 alusta, sukupuolijakauma alkoi muuttua nopeasti. Vuonna 2001 vihityistä seitsemästä papista naisia oli viisi. Kuluvana vuonna vihittyjä on tähän mennessä ollut yhdeksän, joista naisia viisi. Nykyään hiippakunnan noin 390 papista 15 prosenttia on naisia.
"Sukupuolijakauma on tasaisin Kemin seurakunnassa, jonka kahdeksasta papista tällä hetkellä kolme on naista ja viisi miestä. Tosin osa on vuorotteluvapaan sijaisuuksia", kertoo notaaripastori Pekka Asikainen Oulun Tuomiokapitulista.
Seurakuntayhtymä
tasa-arvoisin Oulussa
Oulussa Tuiran seurakunnan 12 papista naisia on kaksi, Karjasillan seurakunnan papeista miehiä on kahdeksan ja naisia kolme. Tuomiokirkkoseurakunnan viidestä papista yksi on nainen. Oulujoen seurakunnassa ei ole naispappeja.
"Oulun seurakuntayhtymän erityisviroissa, kuten diakoniatyössä, sielunhoidossa, kristillisessä kasvatuksessa ja hallinnon viroissa naispapit ovat paremmin edustettuna. 13 virasta kuudessa on naispappi", kertoo Asikainen.
Suuremmista seurakunnista Rovaniemellä neljästä sairaalapastorista puolet on naisia ja perheneuvonnan kaksi papin virkaa on naisilla.
Raahen ja Saloisten seurakuntayhtymällä on myös kaksi naispuolista pappia virassa, mutta seurakuntapastoreina naisia ei ole kummassakaan seurakunnassa. Kokkolan suomenkielisessä seurakunnassa ei ole naisia.
Hiippakunnassa on 79 seurakuntaa, joista 25 prosenttia on yhden papin seurakuntia.
