Kutsu merelle -konsertti Tuiran
kirkossa keskiviikkona kello 18.
Merimieslauluja konsertissa
pystybasson ja rumpujen
säestyksellä tulkitsevat
Juha Valpun lisäksi Pertti Haipola, Matti Partanen ja Riitta Piippo.
Kahvitarjoilun ja arvonnan tuotto menee lyhentämättömänä
yhteisvastuukeräykseen.
Oulu Juha Valppu on yksi tänään Tuiran seurakunnassa merimieslauluille omistettuun yhteisvastuukonserttiin osallistuvista muusikoista.
"Merimieslauluissa on kaukokaipuuta, kaihoa, uuden näkemistä ja eksotiikkaa", Tuiran seurakunnan pappi tarkentaa.
"Vesireitit, Oulujoen läheisyys ja meri ovat kautta historian olleet Oulun kaupungin olemassaolon perusta. En usko, että olisimme kasvaneet kansainväliseksi kaupungiksi ilman merta ja tervaa."
Viime viikonloppuna Oulussa järjestetyssä valtakunnallisessa sovitteluseminaarissa esiintynyt Valppu säesti Hyvyyden voima -virttä yli viisikymmentä vuotta vanhalla pienikoppaisella akustisella kitaralla.
"Kitara on 1950- ja -60-luvuilla vankilakundeilla kiertänyt akustinen sellikitara, joka huokuu olemukseltaan ja soinniltaan bluesia", Valppu kiteyttää.
Kulahtaneen soittimen entinen vankilapappi löysi Oulun lääninvankilasta.
"Työhuoneeni kaapissa lojui vanha kieletön kitaranromu, joka näytti siltä, että sitä oli käytetty tikkatauluna. Sen kanteen oli niitattu vanhan aikakauslehden savukemainoksesta Marlboro-mies", pappi muistaa.
Juha Valppu soitti 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa monissa menestyneissä oululaisissa rockyhtyeissä.
Ensimmäinen yhtye, jonka kanssa Valppu pääsi Oulun ja ympäristökuntien työväen- ja urheilutaloja koluamaan, oli rullaavaa rockia ja bluesia kepeään teinipoppiin yhdistävää The Spidersia edeltävä Joyful, joka hankki kannuksensa keikoilla kovassa nosteessa olleen Köpi Kurikan johtaman Ramblers-yhtyeen lämmittelijänä.
"Soitin paljon keikkoja jo alle 15-vuotiaana ja elin samalla nuoruuteni suurta unelmaa", Hurriganesille pojannaskalina sydämensä menettänyt.
Valppu pitää Hurriganesia edelleen ensimmäisenä oikeana suomalaisena rockyhtyeenä. Bändin levyt ja konsertti innostivat hänet vaihtamaan akustisen kitaran sähköiseen.
Vuonna 1981 Juha Valppu perusti Kerjäläisarmeijan, ja bändi voitti saman vuoden Rockin SM-kisat. Nopea menestys oli iso juttu jo senkin vuoksi, ettei Valppu pitänyt itseään varsinaisena lauluntekijänä, sanoittajana tai edes laulajana.
"Haalin ympärilleni muusikkoja, joiden kanssa saatoin soittaa sepustamiani ralleja, mutta bändin vetäminen oli turhan rankkaa. Keikkailu oli tanssipaikkojen pahimpaan rappioaikaan kamalaa. Ihmiset pyysivät meitä soittamaan aina joko heviä tai humppaa."
Teologian opiskelu veti Juha Valpun pääkaupunkiseudulle sekä virsien ja muun hengellisen musiikin pariin.
Gospelista uutta kulmaa koko ajan etsivä Valppu tekee silloin tällöin keikkaa kitaranikkari Rauno Härösen sekä Garbossa rumpuja soittavan Kai Penttilän kanssa. Satunnaista keikkaa hän heittää myös vanhemman poikansa kanssa.
"Gospel-keikoissakin on hyvä olla räminää ja pauketta. En usko, että pystyisin koskaan samaan kuin 1930-luvulla elänyt Blind Willie Johnson, joka hämmentää jopa monia nykykitaristeja slide-kitaroinnilla ja rajuilla tulkinnoillaan vanhoista hengellisistä lauluista", pappi summaa.
