Tänä syksynä Suomessa ei ole nähty lähellekään viime syksyn kaltaista turvapaikanhakijoiden virtaa. Kun Suomeen tuli vuonna 2015 yli 32 000 turvapaikanhakijaa, tänä vuonna on toistaiseksi jääty noin 5 000:een.
Tiukentunut valvonta Turkin suunnalla sekä Euroopan kiristynyt sisärajavalvonta näkyvät Suomessa asti. Tänä vuonna saapuneista turvapaikanhakijoista iso osa on tullut Ruotsista, jossa he ehkä ovat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen.
Nyt sisällä olevista turvapaikkahakemuksista selvä vähemmistö saa myönteisen päätöksen. Syyskuun loppuun mennessä tänä vuonna ratkaistuista irakilaisten tulijoiden hakemuksista vajaat 2 100 oli myönteisiä ja 6 300 kielteisiä. Afganistanilaisten kohdalla lukemat olivat 1 100 ja 1 400.
Irakilaisten kohdalla huomionarvoista on suuri rauenneiden hakemusten määrä, yli 2 800. Moni hakija on palannut kotimaahansa vapaaehtoisesti tai jatkanut matkaansa.
Enemmistö kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista on hakenut päätökseen muutosta hallinto-oikeudesta. Se on tähän mennessä kumonnut vain kaksi prosenttia turvapaikkapäätöksistä, joskin palauttanut uuteen valmisteluun joka viidennen päätöksen.
Monissa jälkimmäisistä kyse on siitä, että korkeimman hallinto-oikeuden viimekeväisen tulkinnan perusteella turvapaikanhakijoita ei enää voi palauttaa Unkariin.
Se, voidaanko turvapaikanhakijoita palauttaa turvallisesti Afganistaniin tai Irakiin, on oma iso keskustelunaiheensa. Valitusprosessien jälkeenkin lopputulos tulee joka tapauksessa olemaan, että viisinumeroinen määrä viime ja tämän vuoden turvapaikanhakijoista jää vaille oleskelulupaa Suomessa.
On jo luotu näkymiä siitä, että syntyy jopa tuhansia henkilöitä käsittävä, maassa laittomasti olevien henkilöiden yhteisö, mistä taas aiheutuisi ongelmia. Vastakkaista näkemystä edustaa esimerkiksi sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg, jonka mukaan Suomeen ei jäisi vailla oleskelulupaa olevia ihmisiä lainkaan.
Nergin näkemys voi olla ylioptimistinen. Todennäköisempää lienee, että Suomeen jää ainakin joksikin aikaa ihmisiä, jotka pyrkivät jollain tavoin tulemaan toimeen esimerkiksi sukulaisten tai ystävien avulla tai tekemällä töitä pimeästi.
Useakin seikka kannustaa – tai ajaa – kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita kuitenkin lähtemään maasta vapaaehtoisesti tai vastaan pullikoimatta. Suomessa ei esimerkiksi ole laajoja harmaita työmarkkinoita, joita kautta voisi työllistyä, vaikka maassa olon sallivat paperit puuttuisivat. Ilmaston vuoksi Suomessa on päästävä asumaan säällisiin asuntoihin, eikä Suomi edelleenkään ehkä ole kulttuurisesti helpoimpia maita asettua asumaan.
Monen lähtöhaluihin vaikuttaa näin viikkoina sekin, mitä tapahtuu Irakin Mosulissa. Suomen vastaanottokeskuksissa on paljon sieltä olevia ihmisiä. Jos Isis työnnetään Mosulista ulos, monen Suomessa olevan irakilaisen on helpompi ajatella paluuta kotimaahansa.
Pääkirjoitus