Kesällä pääsevät kohteliaatkin helpolla, kun kauppojen ja puotien ovet ovat valmiiksi apposen auki.
Testissä osoittautuikin erityisen haastavaksi löytää kiinni oleva ovi ja ehtiä ujuttautua sen tuntumaan niin, että jollekin ihmiselle tarjoutuu tilaisuus kohteliaaseen eleeseen. Kolme kertaa onnistuin kuitenkin tällaiseen tilanteeseen hankkiutumaan.
Kirjastossa luulisi asioivan erityisen sivistyneitä ja myös kohteliaita ihmisiä, mutta toisin kävi.
Ovea ei pidetty auki sisään eikä ulos kulkiessani, vaikka siihen tarjoutui tilaisuus. Kirjaston asiakas ei myöskään auttanut nostamaan papereita, jotka levisivät kainalossani olevasta kansiosta lattialle aivan hänen vieressään.
Papereiden leväyttäminen tahallisesti lattialle tuntui aluksi hieman hölmöltä. Vielä hölmömmältä tuntui niiden kerääminen uudestaan ja uudestaan. Rutiini löytyi kuitenkin nopeasti ja opin myös aikailemaan hetken ennen keräämistä, jotta tilaisuus auttaa kestäisi pidempään.
Suuren tavaratalon kanssa-asiakkaat eivät myöskään auttaneet papereiden keräämisessä, vaikka lähettyvillä oli useampi eri-ikäinen mieshenkilö. Olisi luullut edes jonkun heistä tarjoutuvan auttamaan nuorta naista, mutta ei. Yksin täytyi selvitä.
Oma tuntumani tukee Markus H. Korhosen käsitystä siitä, että kohteliaisuus vaatii pidempää kanssakäymistä. Kaupungilla kulkiessa kohteliaat eleet ovat vähäisiä, jos myyjien kiittämistä ei oteta lukuun. Työpaikalla ja muiden tutumpien ihmisten ympärillä ne ovat kuitenkin tavallisia.
Ehkä täytyisi alkaa testata kohteliaisuutta myös työpaikalla.