Euroopan unionissa on keksitty konsti päästä ulos kriisistä, johon se juuttui perustuslakiesityksen kaaduttua Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä. Tuo komission hiljattain esittelemä keino on nimeltään "K-suunnitelma".
Se tarkoittaa kansanvaltaa, kuulemista ja keskustelua. Tarkoitus on saada suunnitelman avulla unionin toimielimet ja kansalaiset keskusteluyhteyteen. Kun tätä on aikansa jatkettu, EU:n kuvan kansan parissa pitäisi parantua. Myös uusilta kansanäänestystappion kaltaisilta takaiskuilta pitäisi voida välttyä.
EU-keskustelujen käynnistäminen on suunnitelman mukaan jäsenvaltioiden vastuulla. Komissio auttaa asiaa muun muassa siten, että puheenjohtaja Jose Manuel Durao Barroso tai varapuheenjohtaja Margot Wallström vierailevat jäsenvaltioissa niiden oman komissaarin kanssa. Heidän pitäisi tällöin tavata hallitusten, parlamenttien, yritysjohdon, ay-liikkeen, kansalaisyhteiskunnan, alueellisten ja paikallisten viranomaisten sekä tiedotusvälineiden edustajia.
Voi kyllä kysyä, paljonko Margot Wallströmin ja Olli Rehnin ilmestyminen Suomeen yhdessä vilkastuttaisi EU-keskustelua nykyistä enempää. Eivät EU:n julkisuuskuvan ongelmat komissaarien kulkemisiin liity. Enemmän voisi olla aihetta pohtia vaikkapa sitä, miksi taannoinen Suomen susia koskeva kannanotto kalahti pahasti EU:n omaan nilkkaan. Mielikuvat syntyvät tämäntapaisista asioista, eivät hienoista keskusteluista unionin tulevaisuudesta.
Kansalaisten luottamus poliittisiin instituutioihin, unioni mukaan lukien, on yleisesti ottaen ollut laskussa. Lääkkeet siihen eivät hevin löydy EU-tasolta. Esimerkiksi Ranskan kansanäänestyksen kyllä-kampanjasta puuttui nimenomaan kansallinen puhti.
Luottamus unioniin parantuu, jos kansallisessa politiikassa nähdään metsä puilta eikä pidetä EU:ta vain yleisenä syntipukkina, vaan tunnustetaan yhteistyön kiistattomat hyödyt. Sen sijaan "K-suunnitelman" kaltaisten ohjelmien varassa tuskin muutoksia alkaa tapahtua.
Suunnitelmassa tuntuu olevan lähinnä kyse siitä, että EU:n julkisuuskuvasta vastaavan Wallströmin oli työnsä takia keskittävä joitakin ideoita. Wallströmillä itsellään olisi käytössä hyvä koekenttä Ruotsissa, jossa EU:n aikomuksiin suhtaudutaan yleisesti ottaen hyvin epäluuloisesti.
Jos jonkin suunnitelman avulla tuota Ruotsin ilmapiiriä kyetään muuttamaan, silloin voisi olla toivoa, että joillakin vastaavilla keinoilla voidaan vaikuttaa mielipiteisiin koko EU:n alueella.
paakirjoitus@kaleva.fi