Kansanedustaja Kimmo Kiljunen (sd.) työharjoitteli näyttävästi vantaalaisessa vanhainkodissa. Viikon aikana hän osallistui kaikkiin hoitajille kuuluviin töihin; vaihtoi vaippoja, syötti, kylvetti, kävelytti ja kampasi. Vapaaehtoistyöstä saatiin luonnollisesti lukea maan suurimmasta päivälehdestä, eikä se jäänyt huomiotta televisiossakaan.
Kansanedustajan mielestä kokemus oli ollut avartava. Kiljunen oli muuttanut käsitystään muun muassa lomarahavapaista, joita oli aikaisemmin kannattanut. Kävi ilmi, ettei se olisikaan ollut mikään taloudellinen ratkaisu, kun vapailla oleville hoitajille olisi pitänyt palkata tuuraajat. Satakiloisia mummoja tai pappoja ei yksinkertaisesti pysty yksin nostelemaan, oli Kimmo Kiljunen, mies, havainnut.
Vielä tukevampaa havainto-opetusta tästä saisi kotipalvelun matkassa vaikkapa vain yhden päivän ajan. Laitoksissa on sentään edes laitteet ja vempaimet apuna, mutta kotona tuskin koskaan. Ja hoitajat, yleensä naiset, liikkuvat yksin. Kotipalveluhenkilöstön turvallisuus on kaukana työturvallisuuslain määräyksistä.
Ehkäpä joku päättäjä rohkenee kotipalveluunkin. Esimerkki arjen työharjoittelusta on joka tapauksessa lämpimästi kannatettava. Tosin kilpailevan puolueen kansanedustaja Paula Risikko (kok.) ehti jo kipakkaan sävyyn arvostella, ettei laitoksissa tarvita mitään elämysmatkailijoita, vaan työt on syytä jättää ammattilaisille.
Toisaalta päättäjien tutustuminen hoitotyön arkeen on kyllä Risikonkin mielestä hyvä ajatus. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri aikoo kierrättää uudet luottamushenkilönsä osastoilla.
Saksassa, josta Kiljunen oli idean saanut, kansanedustajat ovat jo pitkään tehneet vuosittain viikon vapaaehtoistyötä esimerkiksi päiväkodeissa, kouluissa, tehtaissa ja kaivoksissa. Ettei arki unohtuisi.
Kiljunen on myös kuntapäättäjä, itse asiassa Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Työharjoittelun kaltaista havainto-opetusta hän toivoi saavansa seuraavaksi erityiskoulussa.
Pelkkinä numeroina paperilla asiat näyttävät aivan toisilta kuin elävässä elämässä. Pieni käytännön tehokurssi silloin tällöin saattaisi tehdä hyvää myös asioita valmisteleville virkamiehille.
Jo vuosia sitten Oulussa tehtiin saman tapainen kokeilu vanhustenviikolla. Oululaispäättäjät saivat Hiirosen vanhainkodilta avoimen haasteen osallistua erään tavallisen torstain aamuvuoron töihin.
Seitsemän kaupungin päättäjää vastasi kutsuun. Kahden tunnin aikana he ehtivät käyttää miesvanhusta vessassa ja hoitaa aamupesut, pukea toiselle päivävaatteet päälle ja syöttää kolmannelle aamupuurot ja lääkkeet.
Kommentit parituntisen työrupeaman jälkeen vaihtelivat yllättyneistä kunnioittaviin. Aamuvuoron hässäkkä ja hoitajien työtaakka säpsäyttivät ja selväksi tuli sekin, mikä merkitys on lattioiden epäkäytännöllisellä materiaalilla tai säilytystilojen puutteella. Monia yllätti se, kuinka pitkään esimerkiksi syöttäminen vie aikaa.
Joku tunnusti jännittäneensä tilannetta etukäteen. Kiljunenkin kertoi vanhainkotiharjoittelunsa jälkeen, että häntä oli alkuun pelottanut, "luontaisesti" tämä ympäristö kun oli ollut hänelle täysin vieras.
Tietenkin myös vastapuolella jännitettiin, mutta niin Oulussa kuin nyt Vantaallakin vanhainkodin henkilökunta piti kokemusta hyvänä. Mikään turvallisuusriskikään se ei ainakaan vantaalaisen vanhainkodin johtajan mukaan ollut, koska kaikissa tilanteissa oli mukana myös vakinaista hoitohenkilökuntaa. Toivotaanhan omaisiltakin apua hoitotilanteisiin. Ja kotona omaishoitajat tekevät työtä kokopäivätoimisesti, aivan yksin.