Viime sunnuntaina valtakunnansovittelija Juhani Saloniuksen tekemä kompromissiesitys paperiteollisuuden työtaistelun lopettamiseksi kaatui työntekijäpuolen tyrmäykseen. Se saattoi olla odotettavissakin. Tuolloin edessä oli Paperiliiton liittokokous, ja liiton johdon kädet oli siinä tilanteessa tiukasti sidottu.
Nyt tilanne on muuttunut. Liittokokous on takanapäin, ja puheenjohtaja Jouko Ahosella on yksituumainen mandaatti kovaa työtaistelua käyvältä liitolta. Se on jo sinällään oleellinen muutos viikon takaiseen tilanteeseen: Ahonen tuli kaksi vuotta sitten tehtäväänsä kesken kauden liiton pääsihteerin paikalta. Nyt hän on jäsenistön suoraan valitsema mies, jolla ei enää ole näyttöpaineita.
Oleellisinta on kuitenkin se, mitkä valtuudet liittokokous puheenjohtajalleen antoi. Onko tavoitteet juntattu betoniin, vai voidaanko edessä olevissa neuvotteluissa todella neuvotella, toisin kuin liittokokousta ennen?
Paperiliiton väki uhkui ulospäin päättäväisyyttä. Metsäteollisuuden julistama työsulku on ollut omiaan hitsaamaan liiton rivit yhtenäisiksi. Jyrkkiä puheita kuultiin, mutta samaan aikaan liittokokouspäätöksissä tehtiin eroa entisiin periaatteellisiin pakkopaitoihin. Neuvotteluissa hiertäneitä juhannus- ja jouluseisokkikohtia muutettiin - ei ratkaisevasti, sillä se ei olisi ollut paperiväen silmissä mahdollista, mutta ehkä kuitenkin tarpeeksi.
Ahosen itsensä mukaan liikkumavaraa tuli lisää. Jo torstaina hän antoi lausuntoja, joiden mukaan nyt hintalappu ratkaisee. Siinä kohdassa puhutaan enää rahasta. Sen sijaan ulkoistaminen ja alihankinta pysyvät yhä asiana, jossa hiertävät periaatteet.
Osapuolten seuraavaan neuvotteluun maanantaina on ladattu suuria odotuksia, sillä yleinen oletus on, että liittokokouksen jälkeen sovinto on askelta lähempänä. Tässä työtaistelussa ei mikään kuitenkaan ole etukäteen varmaa. Ensin on Saloniuksen nähtävä, että uuteen sovintoesitykseen on edellytyksiä, sitten se esitys on tehtävä ja osapuolten hyväksyttävä. Paineet molempien osapuolten niskassa alkavat olla jo hirvittävät, mutta työtaistelun nopeaa loppumista se ei ikävä kyllä vielä takaa.
Ellei edistystä neuvotteluissa nyt ala tapahtumaan, voivat tehtaat seistä vielä juhannuksen ylikin, vaikka siihen ei olisi varaa sen paremmin työntekijöillä, työnantajilla kuin kansakunnallakaan. Tärkeintä paperin liittokokouksessa kuitenkin oli, että se ei työntänyt sovinnon mahdollisuutta vielä entistäkin kauemmas.
paakirjoitus@kaleva.fi