Paperikoneista ei ensimmäisenä tule mieleen muotoilu. Metso Paperin muotoilupäällikkö Risto Väätänen haluaa pöllyttää näitä asenteita. Hänen mukaansa teollinen muotoilu on yhä tärkeämpi osa myös raskaiden koneiden suunnittelua.
Väätäsen mielestä muotoilulla saattaa tulevaisuudessa olla ratkaiseva vaikutus, kun valitaan muuten tasaväkisten tuotteiden välillä.
Yleinen mielikuva on, että muotoilija kutsutaan teollisuudessa paikalle, kun tuote on valmis. Muotoilijan tehtäväksi jää ratkaista, miten vekottimen nipukat ja napukat saadaan siististi koteloitua.
-- Me emme suostu tällaiseen. Muotoilijan on syytä olla tuotekehityksessä mukana alusta lähtien, Väätänen linjaa.
Muotoilijan ottaminen mukaan suunnitteluprosessiin on perusteltua, sillä yhteistyössä teollisen muotoilijan kanssa tuotteista on mahdollista tehdä toimivampia ja tehokkaampia. Tavoitteena on myös tuotteiden edullisemmat suunnittelu- ja tuotantokustannukset. Teollisen muotoilun tavoitteet eivät siis juurikaan poikkea muusta tuotekehitystoiminnasta.
Mutta on muotoilulla myös perinteisiä päämääriä.
-- Totta kai ammattimaisen näköistä konetta on helpompi myydä, Väätänen toteaa.
Muotoilulla on myös oikeasti liiketaloudellista merkitystä. Hyvä esimerkki on yhtiön Järvenpään yksikössä 80-luvulla kehitetty paperin pituusleikkuri, jonka menestys nosti Järvenpään yksikön takaisin jaloilleen. Tärkeä syy tuotteen menestykselle oli juuri onnistunut muotoilu ja tuotemallinnus.
Tämä pituusleikkuri oli Väätäsen ensimmäisiä projekteja paperikoneteollisuudessa.
Muotoilija on Suunnittelija
Muotoilun mahdollisuudet on huomattu myös laajemmin Metsossa. Vuonna 2003 konsernissa käynnistettiin kolme vuotta kestänyt teollisen muotoilun teknologiaohjelma, jolla muotoilu haluttiin kytkeä vahvemmin osaksi koko Metson tuotekehitysprosessia.
Metso Paperin tuotekehityspäällikön Samppa J. Salmisen mielestä teollisten muotoilijoiden toimintakenttä on nykyään niin laaja, että parempi titteli heille on teollinen suunnittelija.
Salminen ottaa esimerkiksi paperikoneissa käytettävän kiristinohjaimen kehitystyön, jossa muotoilijat olivat tiiviisti mukana.
-- Jokainen insinööri pystyy tekemään monimutkaisen laitteen, mutta yksinkertaisen tekeminen on todella vaikeaa. Tuotteen suunnittelu tapahtuikin monitaitoisessa tiimissä, jossa oli mukana sekä insinöörejä että muotoilijoita. Näin pystyttiin yhdistämään eri ihmisten osaaminen, kertoo Salminen.
Hänen mukaansa insinöörien ja muotoilijoiden yhteistyö on sujunut hyvin heidän suunnitteluprojekteissaan, eikä kulttuurien yhteentörmäystä ole tullut.
Teolliset muotoilijat oma rotunsa
-- Homma ei toimi, jos noviisi tulee sanomaan pitkän päivätyön tehneelle koneinsinöörille, että ei tätä näin tehdä. Kehitystarve pitää pystyä perustelemaan paremmin, toteaa Väätänen.
Hän kuitenkin huomauttaa, että täydellisen yhteisymmärryksen vallitessa ei tapahdu kehitystä.
-- On herkullinen tilanne, kun joku huomauttaa ryhmässä, että ei se noin mene. Muutkin alkavat ajatella asiaa ja projekti etenee, Väätänen kertoo.
Tekniikka ja taiteellisuus kohtaavat jatkossa yhä paremmin, sillä entistä useammalla muotoilijalla on takataskussa sekä insinöörin että muotoilijan paperit.
-- Riittävä tekninen ymmärrys on teolliselle muotoilijalle tarpeen. Teemmekin tiivistä yhteistyötä sekä Taideteollisen että Teknillisen korkeakoulun kanssa. Teollisiksi muotoilijoiksi haluavat ovat selvästi oma rotunsa ja heillä on määrätietoinen pyrkimys alalle, Väätänen sanoo.