Metsäyhtiö UPM:n johdon puheet Suomen tuotannon karsinnasta ovat suora riski Kajaanin teh-taille. Paperin työtaistelu voi poikia kalliin jälkilaskun.
Metsäyhtiöt ovat yksi toisensa perään julkaisseet tällä viikolla osavuosikatsauksia, joissa paperialan työtaistelun tuoreet jäljet näkyvät. Tulokset kesältä jäävät heikoiksi aivan kuten saattoi odottaakin, vaikka muuten tulevat markkinanäkymät ovat hyvät.
Paperikiista söi valtiovarainministeriön perjantaisen arvion mukaan kokonaisen prosenttiyksikön Suomen kansantuotteen kasvusta. Kasvu uhkaa jäädä tänä vuonna kahteen prosenttiin, kun muutoin se olisi noussut kansainvälisesti kovaan kolmeen prosenttiin. Kun metsäteollisuus seisoi, vaikutukset ulottuivat kauas tehtaiden ulkopuolelle. Mutta kaikkia vaikutuksia ei ehkä työtaisteluna aikana vielä nähty.
Nyt tehtaat ovat täydessä käynnissä. Se ei silti tarkoita, että kaikki välttämättä jatkuisi kuin ennenkin. Metsäteollisuuden johdon puheissa on jo jonkin aikaa kuulunut varoitusmerkkejä yleisellä tasolla. Nyt UPM:n johto sanoo suoraan, että yhtiö aikoo "vähentää maariskiä". Stora-Enson toimitusjohtaja Jukka Härmälä puhuu syksyllä alkavasta saneerausohjelmasta.
Nämä ovat kaunisteltuja ilmauksia siitä, että kansainvälistynyt metsäteollisuus harkitsee vakavissaan vähentävänsä toimintaansa Suomessa. Joitakin yksiköitä pitää sulkea, UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen ilmoitti torstaina. Tämä tehdään Pesosen mukaan asiakkaiden pyynnöstä: he eivät työtaistelun jälkeen pidä siitä, että joitakin paperilaatuja tehdään vain Suomessa.
Paperialan työtaistelun jälkeen nähdään siis riskinä se, että yhtiön liian moni tehdas on Suomessa. Mikäli tehtaita lakkautetaan tämän perusteella, edessä on kova keskustelu. Työnantajapuolelta voi kysyä, eikö maariskiä ajateltu, kun se päätti työsuluista. Työntekijäpuolelta voi puolestaan kysyä, eikö se tiennyt sahaavansa omaa oksaansa pitkittämällä työriitaa.
Mitään nimiä ei ole mainittu. UPM on kuitenkin puhunut paperilaaduista, joista yhtä tehdään juuri Kajaanissa. UPM:n Kajaanin yksiköstä on ennenkin puhuttu uhanalaisena, samoin Stora-Enson Kemijärven tehtaasta. Paperin työtaistelun aikana julkisuudessa liikkui arveluja, että yhtiöiden erilliset, muista kaukana olevat ja etenkin sisämaan tuotantolaitokset olisivat kaikkein eniten vaarassa.
Nyt hälytyskelloja soittaa se, että tuotantolinjojen tai tehtaiden vähentämistarpeesta puhuu suoraan UPM:n johto. Kajaanin tehdas työllistää noin 770 henkeä. UPM:n suomalaisten tehtaiden joukossa se on kuitenkin pienimmästä päästä, ja lisäksi se on kaukana konsernin muista laitoksista.
Yleisellä tasolla metsäteollisuus on jo pitkään ennen työtaisteluakin puhunut siitä, ettei Suomeen enää investoida ja että vanhat koneet vain käytetään loppuun. Tällaiset puheet ovat olleet ikään kuin abstrakteja, mutta jos ne muuttuvat todeksi, tehtaat saavat nimet ja työntekijät kasvot. Kajaanille ja koko Kainuulle tehtaan lakkautus olisi yksinkertaisesti katastrofi.
Esimerkiksi UPM:llä on tuotantolaitoksia 16 maassa, työntekijöitä on yli 33 000, ja osakkeet noteerataan New Yorkin pörssissä. Pian satavuotinen Kajaanin tehdas on nyt yksi pala ison konsernin rattaissa. Kajaani Oy:n ajat ovat kaukana takana. Sama on kehitys muissakin metsäyhtiöissä.
Painaako harkinnassa mitään se, mitä tehtaiden lakkautus saisi Suomessa aikaan? Tämä kysymys on ilmeisen väistämättä tulossa esiin, ehkä Kajaanissa, ehkä jossain muualla. Paperin työkiistan taustalla varsinaisesti olleet syyt ovat kenties vasta nyt vähitellen tulossa todella esiin. Tulevaisuuskeskustelun paikka on nyt ennen kuin päätöksiä tehdään.