Italialaiselle Paolo Lamarralle, 56, Heyselin kauhut palaavat mieleen vieläkin, vaikka tapahtumasta on aikaa jo yli 22 vuotta. Brysselissä jo ottelun aikaan asunut EU-työntekijä kiittää korkeimpia voimia yhä siitä pienestä onnenpotkusta, jonka ansiosta hän ei ollut traagisessa Z-katsomonosassa.
-- Ostin otteluun liput itselleni ja kahdelle Italiasta vierailulle tulleelle veljelleni. Ne liput olivat Z-katsomoon. Veljeni kuitenkin olivat jo ostaneet Italiasta meille liput Juventuksen kannattajien katsomoon, eli toiselle puolelle kenttää. Sen ansiosta olen elossa, Paolo Lamarra kertoo.
Heyselin katastrofin kaoottisuudesta kertoo sekin, että Paolo ei juuri nähnyt rytäkkää eikä tiennyt tilanteen vakavuudesta.
-- Emme nähneet kovin paljoa. Tiesimme kyllä epäjärjestyksestä, mutta emme ikinä ajatelleet, että siellä olisi ruumiita.
-- Ajoin pelin jälkeen kotiin, ja katsoin televisiota. Silloin vasta tajusin, mitä oli tapahtunut.
Vaikka paikan päällä nähtyä kauheutta ei Paolon verkkokalvoille jäänytkään, asia vaikutti innokkaaseen jalkapallofaniin syvästi.
-- En ole sen ottelun jälkeen katsonut jalkapalloa stadionilla, vain televisiosta ja poikieni pelatessa juniorijoukkueissaan. En vieläkään haluaisi mennä katsomaan isolle stadionille jalkapalloa livenä, enkä tiedä, jos koskaan haluankaan.
-- Kun asiaa aina joskus ajattelee, kaikki palaa mieleen. Olisin voinut kuolla.