Oulu Kenttäratsastuksen suosio on kasvanut reippaasti koko maassa, mutta varsinaista buumia eletään etenkin Oulun seudulla.
"Kiinnostusta on hirveästi, valmennuksessa on joka kerta mukana uusia kasvoja", sanoo Suomen Ratsastajainliiton aluevalmennuksesta Itä- ja Pohjois-Suomessa vastaava Paavo Huttunen.
"Aluevalmennusta järjestetään pohjoisessa nyt toista vuotta, ja ensimmäiset ratsukot starttasivat kansallisissa kisoissa tällä kaudella. Aluelähtöihin valmiita ratsukoita on nyt pari-kolmekymmentä, kansalliselle tasolle kymmenkunta."
Valmentajan mielestä Piia Pantsun kansainvälinen menestys on antanut Oulun buumille alkusysäyksen, reipas alku on SRL:n Pohjois-Suomen kenttäjaoksen innostuneiden aktiivien ansiota.
"Puitteet on saatu kuntoon rakentamalla maastoharjoitusratoja", Huttunen kertoo.
Alue- ja kansallisella tasolla pärjää vielä valmiiksi käytössä olleilla hevosillakin, mutta osa pohjoisen innostuneista ratsastajista on jo hankkinut erityisesti kenttäkilpailuun sopivia uusia ratsuja.
Kovatasoisia junioreita kasvamassa
SRL:n kenttäratsastusjaoston puheenjohtaja Seppo Laine kertoo, että Ypäjällä kesällä järjestetty tutustumiskilpailu keräsi huimat satakunta lähtijää, kaikki lajiin pariin tulossa olevia, uusia ratsukoita. Aktiivisia kisaajia on muutama sata.
"Kärki on hyvin kapea, kymmenkunta ratsukkoa, mutta junioreista on nousemassa kovia ratsukoita. Junioreiden henkilökohtainen PM-kulta ja joukkuekulta tulivat molemmat Suomeen", Laine sanoo.
Laineen mukaan kenttäratsastus kiehtoo erityisesti miehiä, todennäköisesti juuri vauhdin ja vaarallisten tilanteiden takia. Laji on kuitenkin nykyisin paljon turvallisempi kuin sen hurja maine antaa olettaa.
"Kansainvälinen liitto ja kansalliset lajiliitot ovat tehneet paljon sääntöuudistuksia, joilla kenttäratsastus on muuttunut turvallisempaan suuntaan", Laine kertoo.
"Maastokoetta on esimerkiksi kevennetty niin, ettei onnettomuuksia tapahtuisi hevosten liian väsymisen vuoksi, esteitä ei rakenneta yhtä kiinteiksi kiinteiksi kuin ennen ja joitakin estetyyppejä on poistettu käytöstä kokonaan."
Kenttäratsastus on sääntömuutosten myötä muuttunut niin paljon teknisempään suuntaan. Aikaisemmin kestävyyskoe oli niin vaativa, että siinä pärjäämällä sai anteeksi monta puutetta rataesteillä ja kouluruudussa.
Vähemmän
täyttä verta
Myös lajiin soveltuva hevostyyppi on muuttumassa. Aikaisemmin suosittiin englantilaisia täysiverisiä niiden lyömättömän nopeuden ja kestävyyden takia.
"Täyttä verta käytetään vieläkin osana jalostuksessa, mutta puoliverisiä alkaa olla enemmän", Laine kertoo.
Laineen mukaan laji on Suomessa vielä tasolla, jolla kelpo kenttähevosia löytää vielä kotimaastakin. Sitäpaitsi niihin pääsee käsiksi verrattain kohtuullisella rahalla verrattuna esimerkiksi äärimmäisen hyväliikkeisen kouluhevosen hankintaan - hyvällä koulutuksella pääsee pitkälle.
Rohkeutta ja pitkäjänteisyyttä
Rohkeutta ja nopeutta hevoselta kuitenkin vaaditaan edelleen. Rohkeus on kärkipäässä myös ratsastajalta vaadittavien ominaisuuksien listalla.
"On sanottu, että hyvästä esteratsastajasta voi tulla erinomainen kenttäratsastaja. Pitää kuitenkin osata ratsastaa myös koulua, vain siten hevosta pystyy kouluttamaan kaikilla osa-alueilla", Laine huomauttaa.
Maajoukkueen A-renkaassa itse ratsastava valmentaja Paavo Huttunen lisää listaan myös pitkäjänteisyyden.
"Se korostuu entisestään, kun harjoitellaan kolmea osa-aluetta yhtä aikaa", hän sanoo.
