Pääkirjoitus: Tark­kaa­vai­suus her­paan­tui – valtio luotti For­tu­min osaa­mi­seen so­keas­ti

Kaleva Mün­che­nissä: Samuel Purola myönsi, ettei ollut par­haas­sa iskussa EM-vä­li­eräs­sä – "Ka­le­van kisojen jälkeen on ollut vähän takki tyhjä"

Pan­ta­su­sien seu­ran­nas­sa on usein tek­ni­siä on­gel­mia – Li­min­gas­sa ih­me­tel­ty su­si­yk­si­lön si­jain­nin hidasta päi­vit­ty­mis­tä

Luonnonvarakeskuksen tutkija Samuli Heikkinen kertoo, että pannoissa on ilmennyt runsaasti lähetyshäiriöitä.

Luonnonvarakeskus Luke siirtyi vuonna 2018 käyttämään uusia iridium-pantoja, joissa sekä paikannus että tietojen lähettäminen tapahtuvat satelliitin kautta. Kuvituskuva.
Luonnonvarakeskus Luke siirtyi vuonna 2018 käyttämään uusia iridium-pantoja, joissa sekä paikannus että tietojen lähettäminen tapahtuvat satelliitin kautta. Kuvituskuva.
Kuva: Jouko Hänninen

Esimerkiksi Limingassa on viime aikoina ihmetelty, miksi alueella liikkuvan Luka-pantasuden sijaintitiedot päivittyvät Riistahavainnot.fi-palveluun joskus jopa vasta kymmenien tuntien viiveellä. 

Susia on nähty myös taajamassa. Luonnonvarakeskuksen (Luke) verkkopalvelusta tuoreinta tietoa pantasusien liikkeistä ei kuitenkaan aina löydy.

Luken tutkija Samuli Heikkinen myöntää, että susien pannoissa on ilmennyt runsaasti lähetyshäiriöitä.

Luke siirtyi vuonna 2018 käyttämään uusia iridium-pantoja, joissa sekä paikannus että tietojen lähettäminen tapahtuvat satelliitin kautta.

– Ongelmat liittyvät pannan ja satelliitin väliseen yhteydenpitoon. Pannat kyllä paikantavat itsensä hyvin, mutta paikkatiedon lähetys satelliittiin takkuilee, Heikkinen kertoo.

Heikkisen mukaan asiaan päästiin pureutumaan tarkemmin vasta loppukesällä. Luke selvitti pantojen toimintavarmuutta arvioimalla paikannusten ja tietoliikenteen onnistumista.

Paikannustietojen pitäisi tallentua suden pantaan tunnin välein. Paikannusyrityksistä onnistui ajallaan 96 prosenttia.

Pannasta paikannushavainnot siirtyvät satelliittien kautta Riistahavainnot.fi-palveluun kuuden tunnin välein. Laite pyrkii paikantamaan itsensä ja lähettämään tiedot satelliitille 180 sekunnin kuluessa. Jos se ei onnistu, laite yrittää uudelleen kuuden tunnin kuluttua.

– Analyysijaksolla vain noin 23 prosenttia lähetetyistä kuuden havainnon sarjoista onnistui ensimmäisellä lähetysyrityksellä, Heikkinen kertoo.

– Systeemi on ohjelmoitu siten, että pantojen paristot kestävät mahdollisimman pitkään. Yleensä aikaikkuna riittää, mutta ei aina.

Pantojenvalmistajan mukaan tietojen lähetystä voivat häiritä muun muassa maaston peittävyys, eläimen aktiivinen liikkuminen ja jopa suden asento. Siksi pannan ja palvelimen välisiin tietoliikennekatkoksiin tai puutteellisiin havaintopäivityksiin on käytännössä vaikea vaikuttaa.

– Panta etsii satelliittia suoraan ylhäältä. Kesällä lähetykset näyttävät onnistuvan paremmin kuin syksyllä ilmeisesti siksi, että kun maastossa liikkuu paljon metsästäjiä ja muita ihmisiä, sudetkin liikkuvat enemmän, Heikkinen toteaa.

– Jos parempia laitteita jossain vaiheessa tulee saataville, niin mekin todennäköisesti vaihdamme niihin. Myös akkujen kehittyminen saattaa auttaa asiassa.

Heikkinen muistuttaa, että seurantapantojen tärkein tehtävä ja alkuperäinen tarkoitus on antaa tietoa tutkijoille.

– Toki myös jaamme kaiken tiedon, josta voi olla apua esimerkiksi susivahinkojen ehkäisemisessä.