Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen seurannassa tällä hetkellä olevat 16 pantakarhua eivät ole lähteneet pesistään lauhojen säiden ajamina, tutkimusmestari Seppo Ronkainen petotutkimusyksiköstä kertoo.
Lumen sulaessa karhut saattavat kuitenkin kömpiä ulkosalle, mikäli pesäpaikka on huonosti valittu ja se pääsee kastumaan. Joskus talviunet voivat keskeytyä myös häiriön takia, jos esimerkiksi hirvenmetsästäjät koirineen osuvat pesän lähistölle, Ronkainen sanoo.
Viikonloppuna Kuusamossa yksi itärajan pinnassa liikkunut hirviseurue oli havainnut karhun nousseen jalkeille, minkä Ronkainen otaksuu tapahtuneen lähinnä häiriintymisen takia.
"Vaikka karhu olisi talviunilla, se kyllä tietää koko ajan mitä ympäristössä tapahtuu. Pantakarhujen liikesignaalien perusteella niiden on todettu touhuskelevan välillä pesissään, vaikka elintoiminnot ovatkin hidastuneet."
Rajan taakse nukkumaan
Pesästään poistumaan joutunut karhu ei Ronkaisen mukaan enää palaa samaan paikkaan, vaan asettuu johonkin varapesistään, joita se on katsellut valmiiksi.
"Yleensä karhu osaa valita pesänsä sijan niin, ettei kosteudesta tule ongelmia, mutta joskus laskelmat voivat mennä vähän pieleen."
Pantakarhuista eteläisimmät painuivat pehkuihin loka-marraskuun vaihteessa, viimeisin 11. marraskuuta.
Kuusamossa viime kesänä pannoitetut kolme kontiota olivat aikaisemmassa laskeutuen levolle jo lokakuun alussa.
Vaikka Kuusamon karhut saivat pantansa Suomen puolella, ne hakeutuivat talven viettoon Venäjälle, kaksi kuitenkin aivan rajan tuntumaan.
Kyseessä on poronhoitoalueen ensimmäiset satelliittiseurannassa olevat yksilöt. Niiden puuhia tarkkailemalla koetaan saada selville, missä määrin ne verottavat rajan pinnassa vasovien porojen jälkikasvua.
"Vasahävikin selvittäminen pääsee keväällä uuteen vaiheeseen, kun näiden talviunilta heräävien karhujen tekemisiä voidaan seurata. Ajatuksena on saada pantoihin vielä muutama karhu lisääkin."
Aitauksissa syntyneitä vasoja varustetaan entiseen tapaan niin sanotuilla kuolevuuslähettimillä ennen kuin ne päästetään maastoon emojensa seurassa.
Laajat
laitumet
Poronhoitoalueen ulkopuolella - Kainuussa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa - eläviä pantakarhuja on seurattu muun muassa niiden liikkeiden selvittämiseksi.
Ronkainen kertoo, että lähettimien avulla on voitu varmistaa esimerkiksi se, että kontiot saattavat kulkea kesäisin varsin laajoilla laitumilla.
"Uroskarhu voi taivaltaa retkillään jopa 200 kilometriä. Naaraat ovat selvästi paikkauskollisempia."
Vuodesta 1998 alkaen lähettimiä on ollut koko maassa yhteensä 53 karhulla.
Lähettimiä käytetään hyödyksi myös susien seurannassa. Petotukimuksen tämän talven tavoitteena on lisätä pantaa kantavien hukkien määrää parillakymmenellä.
Kaikkiaan lähetinpantoja on laitettu viime vuosina 48 sudelle, joista 12 on nyt seurannassa.