Tällä viikolla ainakin monet varttuneemmat ovat muistelleet sitä, mitä tapahtui viime tiistaisen vastaisesta yöstä laskettuna viisi vuosikymmentä sitten ja miten tapahtunut vaikutti heidän maailmankuvaansa.
Kysymys on tietysti Tshekkoslovakian miehityksestä, josta saimme kuulla uutisissa keskiviikkoaamuna 21. elokuuta 1968. Se oli ainakin kotikylässäni hautova ukkospäivä, joka vain lisäsi tunnelman painostavuutta.
Ihmiskasvoista sosialismia – mitä se sitten olisikaan voinut olla – tavoitellut Prahan kevät päättyi Neuvostoliiton johtaman Varsovan liiton maiden (paitsi Romanian) panssarivaunujen vyöryntään.
Kevät henkilöityi herkkähymyiseen puoluejohtaja Alexander Dubcekiin, joka lennätettiin Moskovaan käsiraudoissa. Toukokuussa 1990 Dubcek vieraili Moskovassa jo vapaana miehenä.
Virallinen Suomi valitti tilanteen kärjistymistä ja sanoi hallituksen asennoituvan tilanteeseen "vakiintuneen puolueettomuuspolitiikan edellyttämällä tavalla". Pää- ja ulkoministeri kutsuivat tärkeimpien päivälehtien päätoimittajat koolle ja varoittivat aiheen herkkyydestä.
Myös Yhdysvaltain presidentti Lyndon B. Johnson otti miehitykseen kantaa hyvin varovaisesti. Hän nimittäin yritti samaan aikaan lopettaa Vietnamin sotaa ja hieroi Neuvostoliiton kanssa aserajoitussopimusta.
Opetus tällekin päivälle on, että kansalaiset, ja myös tiedotusvälineet, reagoivat aina kuohuttaviin tapahtumiin toisin kuin valtiot, joilla on vähemmän varaa inhimillisyyteen.
On eri asia, mitä tapahtuu kulisseissa. Pääministeri Mauno Koivisto kertoi myöhemmin itkeneensä kuultuaan miehityksestä. Presidentti Urho Kekkonen otti miehityksen raskaasti ja mietti eroa.
Jotakin muutosta valtioidenkin käyttäytymisessä on tapahtunut. Länsi ei vastannut Tshekkoslovakian miehitykseen vielä mitenkään konkreettisesti. Afganistanin miehitys vuonna 1979 johti Moskovan osittaiseen olympiakisaboikottiin. Krimin anastus johti Venäjän vastaisiin pakotteisiin.
Neuvostoliitto kyhäsi miehityksen perusteluksi Brezhnevin opin, tosin jälkikäteen. Opin mukaan sosialistileiri sai puuttua jäsenmaansa asioihin, jos se yritti kääntää kurssinsa sosialismista kohti kapitalismia.
No, kurssi on kohtuukapitalistinen nyky-Venäjälläkin. Kapitalismimörön paikan on ottanut Nato. Vaikka selvästi auki kirjoitettua Putinin oppia ei ole näkynyt, Georgian sota vuonna 2008 oli varoitussignaali Natolle, ja Nato sanottiin suoraan yhdeksi Krimin anastuksen perusteeksi.
Valtion propagandaa työntävä Rossija 1 -televisiokanava esitti jo vuonna 2015 hätkähdyttävän "dokumentin". Siinä vuonna 1968 käytetty ideologinen miehitysperustelu oli muuttunut Nato-perusteluksi.
"Dokumentin" mukaan Prahan kevät olikin Naton tukema kaappausyritys, jota romanttinen nimi vain peitteli. Miehitys olisi siten ollut ennalta ehkäisevä toimi, jolla suojeltiin Tshekkoslovakiaa Naton kaappaukselta.
Vuosipäivän muistelu tällä viikolla ei sujunut Tshekissä yhteishengessä. Presidentti Milos Zeman ei edes osallistunut muistotapahtumaan. Se olisi Suomen mitassa sama kuin Sauli Niinistö jäisi pois jostakin sotaan liittyvästä kansallisesta muistojuhlasta.
Zeman kyllä sai aikoinaan potkut kommunistipuolueesta vastustettuaan panssarien valtaan nostamia vanhan liiton kommunisteja. 50 vuotta myöhemmin hän fanittaa Unkarin pääministerin Viktor Orbanin tavoin presidentti Vladimir Putinia.
Zeman on tuominnut EU:n ja Yhdysvaltain Venäjän-vastaiset pakotteet. Sitä ei sentään nähty, että Putin olisi Itävallan ulkoministerihäävalssin jälkeen käynyt Prahassa tapaamassa Zemania.
Voisiko 50 vuotta sitten koettu toistua nykymaailmassa? Kyllä. Esimakua siitä on jo saatu Georgiassa ja Krimillä (siellä ei edes tarvittu panssareita) ja sitä saadaan Itä-Ukrainassa.
Yhdysvaltain tili ei ole yhtään sen puhtaampi. Se hyökkäsi Irakiin vuonna 2003 valheellisina perusteluinaan joukkotuhoaseet, mutta todellisina tavoitteinaan vaikutusvalta ja öljy.
Valheiden verkkoon juuttunut nykypresidentti Donald Trump voi aivan hyvin yrittää suunnata huomion ulkoiseen uhkaan, todelliseen tai epätodelliseen. Jos neuvottelut Pohjois-Korean kanssa eivät etene, paluu ydinasenappipullisteluun on mahdollinen.