Pänktti pal­jas­taa tukan ja bas­ke­rin sa­lai­suu­den

"Joku luulee, että se on keksitty, mutta niin vain se on", kirjailija ja armoitettu kertoja Bengt Pohjanen nauraa partansa takaa. Juttu kertoi nuoresta Pänkttistä, joka humalassa eksyi Scanian rattiin ja kohtasi karhun. Viinanpiruksi luuli, ja palautti oikopäätä menopelin takaisin lähtöpaikkaansa.

Bengt Pohjanen on päässyt omaelämäkerrassaan 60-luvun lopulle ja nuoruutensa päätepisteeseen.
Bengt Pohjanen on päässyt omaelämäkerrassaan 60-luvun lopulle ja nuoruutensa päätepisteeseen.

"Joku luulee, että se on keksitty, mutta niin vain se on", kirjailija ja armoitettu kertoja Bengt Pohjanen nauraa partansa takaa. Juttu kertoi nuoresta Pänkttistä, joka humalassa eksyi Scanian rattiin ja kohtasi karhun. Viinanpiruksi luuli, ja palautti oikopäätä menopelin takaisin lähtöpaikkaansa.

Pohjanen julkisti torstaina kakkososan omaelämäkerrallisesta kirjasarjastaan. Tidens Tvång (Ajan pakko) on suoraa jatkoa jo suomennetulle Smugglarkunges son -kirjalle eli Jopparikuninkaan pojalle.

Hyvänä kertojana Pohjasella on draamantajua. Ensimmäinen osa päättyi vuoteen 1955, jolloin isoisä kuoli ja lapsuus loppui. Toinen osa huipentuu vuoteen 1967 isän kuolemaan ja hyvästijättöihin nuoruusajalle.

"Kirjoissa on 500 sivua Pänkttiä. Molemmissa justiinsa saman verran sivuja. Uusimman kannessa on nuori 17-vuotias poika, joka ei ilmiselvästi kelpaa maa- ja metsätöihin."


Pänkttin uutukainen kertoo
hänen keskikouluvuosistaan Pajalassa ja erityisesti lukioajasta Haaparannalla. Keskikoulussa Pänktti oli mahdottoman huono-oppinen ja lukiossa taas hirveän hyväoppinen, palkintoja ja stipendejä pokannut nuorukainen. Keskikoulussa olikin hieman hankala opiskella, kun opettajien taidot eivät riittäneet ja rehtori oli juopotteleva juokale. Mutta siellä "Lille Poijanen" oppi, milloin Konstantinopoli hävitettiin, löysi Bysantin ja kasvatti pitkän tukan.

Lukiossa alkoi Pohjasen kirjailijaminä saada terälehtiä ainakin ulkoisesti. Gunnar Ekelöfin tyyliin Pänkttin päähän ilmestyi baskeri ja suuhun piippu. Lukiolaiset kävivät kiivaasti filosofisia keskusteluja, vaikka filosofeista ei tiedettykään muuta kuin muutama fraasi.

Pohjanen kertoo kirjassaan haaparantalaisista persoonallisuuksista ja kummallisuuksista huumoria unohtamatta ja nopealla tempolla. Hänen ensimmäinen Haaparannalla 1961 kohtaamansa henkilö oli muuten mies, joka muutama vuosi myöhemmin poltti Haaparannan kirkon.

"Seuraava osa on piinallinen, mutta silloin se onkin kaikkein parasta", Pohjanen valottaa.


Monipuolisuusmies urakoi
parhaillaan muun muassa Kalevalan meänkielistämisen parissa. Torstaina ilmestyi meänkielisen Kalevalan toinen osa, laulut 5 - 8: Käki kukku mulle ennen.

Neljäs oopperakin on työn alla: Se kertoo suomalaisväestön evakuoinnista syksyllä 1944. Ooppera tai Pänkttin sanoin uuppera pohjautuu Pohjasen 1992 ilmestyneeseen teokseen Land i lågor. Pänktti aikoo kirjoittaa aiheesta myös seikkailuromaanin.

Torstaina julkistettiin myös toinen osa tornionlaaksolaisesta kirjallisuudesta Från Kalkkimaa till Hilja Byström.

Ilmoita asiavirheestä