Paljon porua aiheuttaneesta pankkiverosta näyttää tulleen pannukakku. Pankkiverolaki valmisteltiin huonosti ja siihen jäi porsaanreikiä, jotka johtavat lopulta veroon liitettyjen hyvien aikeiden vesittymiseen.
Suomen suurin yhteisöveron maksaja Nordea Pankki ei jäänyt lepäämään laakereillaan, vaan toimi heti. Se siirsi viime vuoden lopulla riskejään 24 miljardin euron arvosta Ruotsiin Nordea Bank Ab:lle. Näin sen onnistui keventää pankkiverotaakkaansa 30 miljoonalla eurolla (Kaleva 12.9.).
Näyttää siltä, että pankkiverossa toteutuvat pessimistisimmät ennakko-odotukset. Ettei näin pääsisi käymään, laki on otettava pikaisesti uudelleen käsiteltäväksi.
Pankkivero on säädetty väliaikaiseksi käsittämään vuodet 2013–2015. Sillä on tarkoitus kerätä varoja estämään ennakolta rahoitusmarkkinoihin liittyviä ongelmia. Tarkoitus ei ole käyttää rahaa valtion pohjattoman kirstun täyttämiseen.
Tällä etenkin sosiaalidemokraattien valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen johdolla ajamalla verolla ajateltiin voitavan rajata tavallisten veronmaksajien vastuita mahdollisten pankkikriisien iskiessä. Ajatus sinänsä on järkevä, mutta nyt näyttää siltä, että toteutus ei tule toimimaan käsikirjoituksen mukaan.
Poliittisen kentän oikealla laidalla veron merkitystä epäiltiin etukäteen. Nyt epäilyt näyttävät muuttuvan todeksi.
Lain mukaan pankeilta kerätään pankkiveroa 0,125 prosenttia riskipainotettujen saatavien määrästä. Riskipaino lasketaan sen mukaan, kuinka suuri riski luottoon liittyy. Valtioon ja kuntiin ei liity riskiä. Kotitalouksien riskiä pidetään kohtuullisena ja aloittelevien yritysten riskiä suurena. Vero määräytyy tältä pohjalta.
Suomen Nordeaan on keskitetty paljon ulkomaantoimintoja, jotka vaikuttavat veron määrään. Ellei pankki olisi siirtänyt riskejään Ruotsiin, se olisi joutunut maksamaan puolet Suomen koko pankkiveron tuotosta. Nordean markkinaosuus on kuitenkin noin 30 prosenttia, joten sitä taustaa vasten sen tekemä siirto on ymmärrettävissä.
Rahalla ei tunnetusti ole isänmaata, vaan se hakeutuu sinne, missä se tuottaa parhaiten. Tämän operaation vuoksi Nordean tekoa ei kuitenkaan voida pitää erityisen epäisänmaallisena, sillä pankilla on ainakin kolme isänmaata. Sen juuret ovat Suomen ja Ruotsin lisäksi myös Tanskassa.
Ruotsissa ei säädetty vastaavaa riskiin perustuvaa pankkiveroa. Ilman veronmaksua pankki ei silti pääse sielläkään. Tanskassakin veroa peritään, mutta eri periaattein kuin Suomessa ja Ruotsissa.
EU:ta riivannut pankkikriisi opetti sen, että valtioiden on varauduttava pahimpaan. Muussa tapauksessa lasku valtioille ja sitä kautta EU-kansalaisille voi käydä ylivoimaisen suureksi.
Markkinat eivät ole kyenneet hoitamaan kansalaisten kannalta mielekkäällä tavalla sellaisia kriisejä, joihin viime vuosien aikana on törmätty. Tämän vuoksi pankkitoimintaa tulee säädellä, mutta se on tehtävä taiten, ettei tuottoisaa lehmää lypsetä kuiviin.