Taistelu Suomen Pankin varojen käytöstä paljasti useita jännitteitä.
Pankkivaltuuston valta väheni merkittävästi Suomen liityttyä talous- ja rahaliittoon. Valtuustolla ei ole enää itsenäisiä rahapoliittisia toimivaltuuksia. Sen asema muuttui valvonnalliseksi. Kansallisen tason rahapoliittinen päätösvalta keskitettiin pankin johtokunnalle.
Professori Martin Scheinin nosti pankkilain käsittelyn yhteydessä esille pankkivaltuuston rooliin liittyvän jännitteen. Valtuusto on samalla sekä riippumaton keskuspankin että eduskunnan asettama valvontaelin.
Onko pankkivaltuusto eduskunnan vai Suomen Pankin toimielin? Ovatko pankkivaltuutetut johtokunnan talutusnuorassa?
Valtiovarainministeriö on jo pitkään hamunnut pankin voittoja nykyistä enemmän valtion pohjattomaan kassaan.
Pankin johto selätti ministeriön budjettihait, kun hallitus päätti viikolla vetää eduskunnasta pois keskuspankkilakiesityksen. Se olisi rajoittanut pankin varausten tekoa ja muuttanut voitonjakoa.
Keskuspankki tarvitsee vahvan taseen rahoitusmarkkinoiden häiriö- ja kriisitilanteita varten. Jos pankilla ei olisi varoja, sillä ei olisi myöskään puhevaltaa. Rahaministeriön virkamiehet saattavat välillä toivoa, että pankin johto pitäisi julkisuudessa suutaan soukemmalla.
Kiistely voitonjakoa koskevasta pykälästä kasvoi elämää suuremmaksi kysymykseksi. Kansanedustajista koostuvalle pankkivaltuustolle olisi jäänyt harkintavaltaa voitonjakoon.
Suomen Pankki ei halunnut antaa poliitikoille näin suurta harkintavaltaa. Pankkivaltuusto vastusti myös hallituksen kaavailuja, joten se ei tainnut luottaa itseensä.
Suomen Pankki sai eduskunnan talousvaliokunnan puolelleen lakikiistassa vetoamalla Euroopan keskuspankin lausuntoon. EKP väitti, että muutoksilla olisi kielteisiä vaikutuksia koko eurojärjestelmän uskottavuuteen. Ne olisivat EKP:n mukaan myös unionin perustamissopimuksen vastaisia.
Kansanedustajat vetoavat nyt mielellään EKP:n lausuntoon, vaikka se ei ole oikeudellisesti sitova.
Kiista pankin varoista vei roskakoriin johtajien nimitysmenettelyn uudistamisen. Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos piti tiukasti kiinni, että uudistus on paketti. Siitä ei irroteta kansanedustajille mieleisiä osia.
Pankkivaltuusto ei saa nimittää johtokunnan jäseniä. Presidentti sanoo viimeisen sanan jatkossakin.
Jos aiemmat nimitykset olisivat menneet valtuuston tahdon mukaisesti, pankin holvien suojissa istuisi Esko Aho, Mauri Pekkarinen tai Ilkka Kanerva.
Suomen Pankissa on jo nostettu voitonmaljoja. Johtajat olivat jo ehtineet kauhistella, että heidän pankkiuransa olisi kiinni pankkivaltuuston tahdosta.
Wideroos näpäytti eduskuntaa, joka on vaatinut, että nimitysmenettelyä on muutettava perustuslain hengen mukaiseksi. Perustuslakivaliokunta poistaisi presidentiltä pääjohtajan nimittämisen.
Ensi vuonna nimityksiä puidaan taas. Pääjohtajan Matti Vanhalan ja johtaja Sinikka Salon kaudet ovat katkolla.
Mäntyniemessä ollaan varmasti tyytyväisiä pankkilakisekoilun lopputulokseen.
Pankkilain uudistus kannattaisi aloittaa uudelta pohjalta. Johtokunnan puheenjohtajan ja jäsenten valinta voitaisiin siirtää presidentiltä eduskunnan täysistunnolle.
Pankkivaltuusto, joka ei luota omaan harkintakykyynsä, voitaisiin samalla lakkauttaa.
Suomen Pankin valvontatehtävät sopisivat luontevasti eduskunnan talousvaliokunnalle, jolle muutenkin kuuluu pankkia koskevat asiat.