Paljon perätty pankkien vastuu aiheuttamiensa kriisien ennalta ehkäisemiseen sai tällä viikolla konkreettisen sisällön, kun Euroopan unionin valtiovarainministerit sopivat kunkin jäsenmaan pankkien maksuosuuksista kriisirahastoon. Kriisirahaston perustamisesta on päätetty aikaisemmin, samoin siihen koottavan pääoman suuruudesta, 55 miljardista eurosta.
Kriisirahasto tuli ajankohtaiseksi vuoden 2008 finanssikriisin yhteydessä. Muutamien suurpankkien holtittomasta luotonannosta johtunut romahdus horjutti kaikkien euromaiden talouksia. Valtiot joutuivat pönkittämään pankkeja, koska rahoituslaitokset eivät itse olleet varautuneet vaikeuksiin riittävässä määrin. Tuolloin puhjenneen kriisin laskuja maksetaan edelleen.
Kriisirahaston tarkoituksena on saada pankit varautumaan ennakolta aiheuttamiensa ongelmien ratkaisemiseen. Tätä varten niiden tulee koota kriisirahaston pääoma kymmenen vuoden kuluessa.
Suomen pankeille kriisirahastosta tulee 1,1 miljardin euron suuruinen hintalappu. Periaatteessa aivan oikein pankit on rankattu maksamaan rahastoon niiden taseen koon ja riskirahoituksen perusteella. Suuret pankit pulittavat suhteessa enemmän, koska niiden riskit ovat myös pieniä isommat.
Kriisirahaston tarkoituksena on estää EU-maiden pankkien vaikeuksien sälyttäminen veronmaksajien harteille; toisin kuin taannoin puhjenneen kriisin yhteydessä toimittiin. Näin oli pakko tehdä tuolloin, sillä toisen vaihtoehdon, suurten pankkien kaatumisen, seurauksia ei haluttu testata.
Vaikka veronmaksajat vapautetaan näiltä osin pankkien takuumiehen paikalta, lopullinen lasku lankeaa kuitenkin pankkien asiakkaille, sitä kautta tavallisille kansalaisille.
Pääkirjoitus