Pankkialan työkiistan ytimessä ovat viikonlopputyö ja sen ehdot.
Samalla kyse on sopeutumisesta muun yhteiskunnan muutokseen. Palveluja on tarjottava asiakkaille parhaiten sopivilla tavoilla.
Pankkialan työtaistelu-uhan sovittelu ei tiistaina tuottanut tulosta. Ellei ratkaisua synny tänäänkään, torstaiaamuna alkaa vajaan kahden vuorokauden lakko. Edellinen lyhyt työnseisaus nähtiin joulukuun lopussa.
Kovinkaan ison joukon arkea se toimi ei haitannut. Tuskin seuraavakaan, vaikka sitä aiotaan terästää ICT-henkilöstön tukitoimilla.
Se kertoo alan muutoksesta. Keskivertoasiakas käy tätä nykyä pankkitiskillä tai palveluneuvojan vastaanotolla harvakseltaan. Rutiiniasiat iso osa asiakkaista hoitaa netissä.
Edelleenkin asiakkaiden tärkeimmät asiat on luontevaa ja usein välttämätöntäkin hoitaa silmästä silmään pankin edustajan kanssa.
Kun pankki ei tule asiakkaan luo, asiakkaan on tultava pankkipalvelijan luo aikoina, jotka pankki ja työehtosopimukset määrittelevät.
Myös päivätyötä tekevien pitäisi päästä neuvotteluun silloin kun pankin väki on töissä, siis arkisin ja päiväsaikaan.
Vähäisiä muutoksia on toki tehty: tapaamisaikoja on venytetty kohti iltaa, ja muutamissa pankeissa – mutta ei yleisesti – neuvotteluaikoja saa tätä nykyä myös lauantaiksi.
Edelleenkin monille asiakkaille on kuitenkin tuttua, että pankkiin on tultava, mahdollisesti yhtä aikaa puolison kanssa, käyttäen siihen oman työnantajan aikaa, kun vaihtoehtoja ei ole. Tämä ei kerro hyvää asiakaspalvelusta.
Työntekijöiden pelkoja laajenevia aukioloja kohtaan voi toki ymmärtää. Viikonlopputöiden järjestäminen pitäisikin pankeissa hoitaa sopimalla. Juuri nyt kiistaa käydäänkin siitä, miten asiasta päätettäisiin.
Kaikkiaan palvelun laajentuminen myös viikonloppuun on kuitenkin myös pankkitoimihenkilöiden pitkän jakson etu. Jotta pankki voisi tarjota asiakkaille palveluitaan, joista se saa tuottoja, tarvitaan asiakkaiden kohtaamisia.
Pankkien tarpeessa laajentaa aukioloja siis tuskin on kyse puhtaasta halusta parantaa palveluita. Kyse on myös pankkien tarpeesta pitää asiakkaat yhteydessään.
Pankkien kannattavuus perustuu yhä enemmän erilaisiin palkkiotuottoihin ja yhä vähemmän korkokatteeseen. Koska tämä näkymä ei muutu, pankkien on tehostettava palvelujensa tarjontaa.
Ja jos tuottoja ei kerrykään, on kutistettava kustannuksia.
Pankkiala ei ole järkähtämätön instituutio, joka voi sulkea silmät omaa toimialaa koskevilta tai yleisemmiltä maailman muutoksilta. Esimerkkejä dramaattisista virhearvioista on sekä Suomesta että maailmalta.
Alan pärjääminen ei tietenkään ole kiinni vain aukioloajoista, mutta se on yksi tekijä muiden joukossa.
Viikonlopputyön teettäminen ei voi olla vain sanelua, ja työstä pitää maksaa riittävä korvaus. Mutta kovin suurella väellä pankkeja on tuskin viikonloppuna tarpeen pitää auki.
Finanssialan selvitysten mukaan vähemmistö pankkiasiakkaista arvioi tarvitsevansa silloin palveluja. Osa kuitenkin tarvitsee.
Tämän vaihtoehdon tarjoaminen asiakkaille on sekä pankkien että niiden toimihenkilöiden oman edun mukaista.