Pikkukunnista lopetettiin ensin pankkikonttorit. Nyt ollaan viemässä käteisautomaatitkin. Lukemattomat aikaisemmin pankkitoimihenkilöiden tekemät työt on jo siirretty asiakkaiden itsensä kontolle.
Enää ei puutu kuin se, että pankit pääsisivät eroon asiakkaistaan, mutta saisivat pitää heidän rahansa? Siinäpä pulma. Eiköhän ratkaisu löydy, jos tätä rataa edetään.
Suomessa on jo kymmeniä paikkakuntia, joissa ei ole sen paremmin pankkikonttoreita kuin käteisautomaattejakaan. Pahimmillaan käteisen rahan saamiseksi on matkattava kymmenien kilometrin päähän.
Siellä, missä vielä on pankkikonttoreita, on alettu säännöstellä rahan antamista. Jotkut konttorit jakavat rahaa aukioloaikoinaan vain rajoitettuina kellonaikoina. Kaikista konttoreista ei enää edes saa käteistä.
Tekniikka mahdollistaa monen laskun ja maksun hoitamisen ilman, että raha kulkee käsien kautta. Tämä on heijastunut siihen, että käteistä rahaa käytetään päivittäisiin ostoksiin koko ajan vähemmän.
Mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta maksaa maksujaan pankkikorteilla tai kotitietokoneiden välityksellä eikä läheskään kaikkia raha-asioita pysty hoitamaan näillä välineillä. Käteistä rahaa tarvitaan yhä.
Pankkien perustehtäviin kuluu vastaanottaa rahatalletuksia ja vastaavasti antaa asiakkaille rahaa heidän sitä tarvitessa. Tätä tehtävää ne eivät voi sälyttää muille, vaikka kuinka raha haluttaisiin panna poikimaan tuottoisammin.
Nyt näyttää siltä, että pankit ovat laistamassa yhteiskuntavastuustaan. Pankkien toimintaa valvovan Finanssivalvonnan on syytä valpastua ja vaatia, että pankit turvaavat asiakkaille mahdollisuuden saada käteistä rahaa kohtuullisella tavalla.