Talouden tämän hetken kuoppaa voi Suomessa selittää pitkälle ulkomaailman häiriöillä, mutta on myös kotimaisia tekijöitä, joilla itse vaikeutamme tilannetta. Taloudellista toimeliaisuutta kuten investointeja jarruttaa juuri nyt luottamuspula ja suoranainen pelko, joka on herkkä leviämään: ei panna hankkeita liikkeelle, kun muutkaan eivät pane. Ja kierre on valmis.
Samaan saumaan osuu toinenkin kiusallinen ilmiö. Myös Suomessa toimivat pankit ovat alkaneet pidätellä luotonantoaan. Tämä on aiheuttanut ongelmia etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille, joiden osuus suomalaisten työllistäjinä kasvaa koko ajan.
Linjan kiristyminen on tapahtunut siitä huolimatta, että useimmissa muissa Euroopan maissa luottotappiot ovat kolhineet pankkeja paljon kovemmin kuin täällä.
Pankkien toimintatapoja selittävät osaksi uudet yleiseurooppalaiset vakavaraisuus- ja maksuvalmiusvaatimukset, jotka liittyvät tavoitteisiin pankkien tilan vahvistamisesta. Nämä päätökset ja uusi pankkivero tuntuvat siis Suomessakin, jossa pankkien luotonantoa ei ole vuosiin voinut moittia erityisen holtittomaksi.
Nyt suomalaispankitkin joutuvat vahvistamaan taseitaan esimerkiksi luotonantoa pudottamalla, ja se on johtanut ylivarovaisuuteen ja kohtuuttomina pidettyihin ongelmiin lainaneuvotteluissa.
Pitkän päälle nihkeä luotonanto satuttaa myös pankkeja itseään, sillä kun luottokanta kutistuu, pienenee pankkien tuottopotentiaali tulevaisuudessa.
Vakavaraisuuttaan pankit ovatkin pyrkineet vahvistamaan myös esimerkiksi nostamalla lainojen marginaalia ja saneeraamalla väkeä. Näidenkin tointen vaikutus kokonaistalouteen on kyseenalainen.