Oli aika, jolloin maa oli täynnä pankkeja ja pankit täynnä pankkineitejä. Parikymmentä vuotta sitten, ennen kuin Suomi aloitti syöksynsä lamaan, pankeissa oli töissä yli 50 000 ihmistä. Se oli todella suuri määrä.
Sitten kaikki talouden mittarit kääntyivät kerralla alaspäin, teknologiakin alkoi muuttua, ja ennen melkein ikuisina pidetyt mutta kalliita virheitä tehneet suomalaispankit aloittivat oman syöksykierteensä. Pankkeja katosi ja yhdistyi jatkuvalla syötöllä, ja joka käänteessä työntekijöitä vähennettiin ja konttoreita suljettiin.
1990-luvun loppupuolella pankeissa oli jäljellä noin 25 000 työntekijää. Kansa kapinoi pitkiä jonotusaikoja vastaan mutta opetteli samalla käyttämään automaatteja ja tietokoneita asioidensa hoitamiseen.
Pankkien henkilöstömäärä on kuitenkin jälleen kääntynyt nousuun. Viime vuoden lopulla niissä oli töissä noin 30 000 henkilöä. Suuri osa noususta selittyy uusilla toiminnoilla, kuten vakuutuspalveluiden tulolla mukaan kuvaan. Mutta tapahtumassa on muutakin.
Nordea ilmoitti keskiviikkona uudesta, 120 hengen puhelinpalveluyksiköstä, joka perustetaan pikavauhdilla Oulun seudulle. Paikallisesti uutinen on työllisyyden kannalta erittäin tervetullut. Samalla se myös on merkki siitä, että pankit alkavat jälleen muistaa henkilökohtaisen palvelun merkityksen: kaikkea ei voi hoitaa sähköisesti.
Pankkiasioista on voitava myös keskustella.
Perinteisten pankkikonttorien rooli vähenee yhä, mutta Nordean ratkaisu kertoo siitä, että asiakassuhteiden hoidossa ihminen voittaa sittenkin tietokoneen. Sama asia on pantu merkille eräissä muissakin henkilöstöä lisänneissä pankeissa Oulun seudulla.