Pankit ovat ryhtyneet myös Suomessa tositoimiin rahanpesun ja terrorismin torjumiseksi. Jo hyvinkin pienestä tilillepanosta pankki saattaa tiedustella rahojen alkuperää. Myös nostosta asiakkaalta voidaan pyytää kirjallinen selvitys siitä, mihin tarkoitukseen hän aikoo rahansa käyttää.
Pankeilla on valmiit lomakkeet yksityiskohtaisine kysymyksineen, joihin asiakas joutuu vastaamaan.
- Tässä käydään sotaa rahanpesua ja terrorismia vastaan, sanoo lakimies Tuija Nevalainen Rahoitustarkastuksen markkinavalvontaosastolta.
- Pankeilla on velvollisuus selvittää varojen alkuperä, jos summa on poikkeuksellisen suuri tai siihen liittyy muita epäilyttäviä piirteitä. Laki on ollut voimassa jo vuodesta 1994 alkaen. Vuonna 2003 tulivat vielä voimaan rikoslain ja rahanpesulain muutokset, jotka velvoittavat pankkeja tarkkailemaan myös asiakkaiden rahankäyttöä.
- Jos pankki ei noudata sille kuuluvaa huolellisuusvelvoitetta, pankkia uhkaavat rikosoikeudelliset toimenpiteet. Asian taustalla ovat EU:n direktiivit ja kansainväliset standardit, joilla pyritään torjumaan rahanpesu ja terrorismin rahoitus. Määräyksiä noudatetaan jo 130 maassa. Kansainvälinen sääntely ja kansalliset lait kiristyvät myös koko ajan, Tuija Nevalainen sanoo.
Otteet tiukentuneet
aivan viime aikoina
Vaikka lait ovat antaneet jo pitkään mahdollisuuden seurata asiakkaitten rahaliikennettä, pankkien otteet ovat tiukentuneet vasta aivan viime aikoina. Ainakin siltä on tuntunut asiakkaista pankkien tiskeillä.
Laissa ei ole annettu ylä- tai alarajoja siitä, milloin pankin on vaadittava asiakkaan nostosta tai tilillepanosta kirjallinen selvitys. Ratkaisevaa on se, poikkeaako liiketoimi jollakin tavalla asiakkaan normaalista asioinnista pankissa. Liiketoimella pankit tarkoittavat myös aivan tavallisia nostoja ja panoja.
- Raja voi olla hyvinkin alhaalla, jos asiakkaan tilillä ei rahaa liiku juuri ollenkaan, sanoo konttorinjohtaja Raija Peltola Nordeasta.
- Jos rahaliikenteessä sitten yhtäkkiä tapahtuu jotakin selvästi tavallisuudesta poikkeavaa, selvitys voidaan pyytää jo tuhannestakin eurosta.
Pankkeja velvoittaa luottolaitoslaki, jossa on niin sanottu tuntemisvelvoite. Pankin täytyy tuntea asiakkaan tausta: onko asiakas palkansaaja tai eläkeläinen, onko hänellä liiketoimintaa, ja muuta sellaista. Jos sitten on havaittavissa jotakin poikkeavaa, laki vaatii pankkia pyytämään selvityksen.
Jos oikeustaju
ei sulata
Eniten pankkien asiakkaita on hämmästyttänyt selvitysvaatimus varojen käyttötarkoituksesta. Kaikkien oikeustaju ei sulata sitä, että pankki haluaa tietää, kuinka kansalainen aikoo rahansa käyttää. Mitä sitten, jos asiakas ei suostu antamaan selvitystä? Eikö hän saa rahojaan tililtä?
Raija Peltola ei muista koskaan törmänneensä tällaiseen tapaukseen.
- Oletetaan, että asiakkaan tilille on tullut poikkeuksellisen suuri summa rahaa. Hän haluaa nostaa sen, mutta kieltäytyy kertomasta rahojen käyttötarkoitusta. Jos rahojen tilillepanostakaan ei ole selvitystä, pankki kääntyy omien asiantuntijoidensa puoleen. He ottavat edelleen yhteyden keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskukseen. Selvittelykeskus voi sitten kieltää rahojen luovuttamisen.
Peltola arvioi, että jos tilillä olevissa rahoissa ei ole mitään epäselvää ja ne ovat esimerkiksi vanhoja säästöjä, pankki voi joutua antamaan rahat asiakkaalle ilman selvitystäkin.
