Vietnamilaisia voi hyvinkin pitää urheilukansana, sillä he aloittavat jokaisen päivänsä kello viisi aamujumpalla.
"Kovaääniset pauhaavat musiikkia ja kansa jumppaa urheilukentällä tai pelaa jalka- tai lentopalloa", kertoo Taivalkosken osuuspankin johtaja Riitta-Liisa Ahokumpu.
Riitta-Liisa Ahokumpu tunnustaa, ettei hän osallistunut viiden kuukauden lomansa aikana aamujumppaan yhtään kertaa.
Riitta-Liisan aviomies, Metsähallituksen luontopalvelujen aluejohtaja Arto Ahokumpu sai metsäasioihin liittyvän komennuksen Vietnamin pohjoisosaan, lähelle Kiinan rajaa sijaitsevaan Bac-Kan provinssiin.
Puolen vuoden komennukselle lähti koko perhe, myös kouluikäiset tyttäret Anna-Liisa, Kaisa ja Leena. Paikalliset asukkaat surkuttelivat, että miten Ahokummut aikoivat vanhuutensa turvata kun perheessä ei ole yhtään poikaa. Vietnamissa vanhuksista huolehtivat perheen pojat.
"Lohtua toi se, ettei kuitenkaan tarvitse häitä järjestää. Jouduimme senkin kumoamaan. Suomessa häätkin ovat tyttären vanhempien huolia", Riitta-Liisa naureskelee.
Pankinjohtajaa kiinnosti tietenkin paikallisten pankkien toiminta.
"Pankeilla ei ole todellakaan paljoa merkitystä. Rahaa lainataan mieluimmin ystäviltä kuin pankista. Jos kauppiaan kassakaappi täyttyy, hän ostaa viereen toisen. Laskut käydään perimässä kotoa tai annetaan päivämäärä, mihin mennessä ne on maksettava yhtiössä", hän kertoo.
Backanilaisten arki alkaa lihalla täytetyllä, kadulta ostetulta aamuleivällä tai nuudelikeitolla nurkkakuppilassa.
Ahokumpujen naapurissa asui paikallinen opettaja, joka opiskeli kesäkoulussa ranskaa ja englantia. Hänen englanninkielen taitonsa mahdollisti avun ruokatarvikkeiden ostossa ja ruoan valmistuksessa.
Hän neuvoi myös, miten riisi valmistetaan riisikeittimellä ja miksi riisin peseminen ennen keittämistä on tärkeää: riisit kuivataan maantien reunalla, jossa niitä käydään haravoimassa ja kanat ja kaikki muutkin eläimet pääsevät siinä niitä maistelemaan.
Kaikki ruokaostokset tehtiin torilta. Siellä oli monenlaisia juuria ja mausteyrttejä, joiden käyttö olisi ollut vaikeaa ilman asiantuntijaa.
Pari tuntia ennen päivällistä, joka tarjoillaan illalla kello 18 , aamulla teurastetut lihat, nautaa, sikaa, kanaa ja myös kala tuotiin myyntiin.
Myös käärmettä, sammakoita ja koiranlihaa oli tarjolla.
Maan hintataso on alhainen, keskiansio on vain 400 euroa vuodessa.
Monilla vietnamilaisilla on jonkinlainen kauppa tai pieni ravintola kotonaan. Illalla perheen olohuone voi muuttua karaokebaariksi.
Naiset tekevät raskasta rakennus- ja tietöitä miesten rinnalla. Työaika on aamu seitsemästä ilta kuuteen, lounastauko reilut pari tuntia.
Myös koulupäivät ovat pitkiä, seitsemästä viiteen. Pienet lapset viedään tarhoihin.
Ahokummut viihtyivät erinomaisesti Vietnamissa, vaikka Riitta-Liisa tunsikin itsensä jättiläiseksi vietnamilaisten pienten ja sirojen naisten joukossa.
Yksityisyyttä hän kaipasi Suomen kokoisessa, mutta lähes 80 miljoonana asukkaan Vietnamissa, jossa asutaan todella lähekkäin.
"Köyhissä perheissä lapsia on paljon, varakkaimmissa suositus on kaksi. Jos lapsia tulee enemmän, asema organisaatiossa heikkenee, joka tietää palkan alennusta", hän kertoo.