Pääkirjoitus

Pa­niik­ki­jar­ru­tus ennen seinää

Jos pääministeri Juha Sipilä (kesk.) toivoi toissa vuonna eduskuntaan ja saman tien hallitukseen nousseelta Anne Berneriltä (kesk.) pontevaa haasteisiin tarttumista ja ennakkoluulottomia avauksia, hän sai, mitä tilasi.

Jos pääministeri Juha Sipilä (kesk.) toivoi toissa vuonna eduskuntaan ja saman tien hallitukseen nousseelta Anne Berneriltä (kesk.) pontevaa haasteisiin tarttumista ja ennakkoluulottomia avauksia, hän sai, mitä tilasi. Taksiliikenteeseen on tulossa ensi vuonna merkittäviä muutoksia, joissa Bernerin puumerkki näkyy.

Viime torstaina liikenne- ja viestintäministeri Berner julkisti selvityksen vielä isommasta muutoksesta: maan liikenneverkon yhtiöittämisestä ja sen rahoittamisesta autoverotusta muuttamalla. Se haukkaus osoittautui kuitenkin liian suureksi. Maanantai-iltana Berner ilmoitti, että liikenneverkkoyhtiön selvitys ja sen lausuntokierros keskeytetään.

Tieto oli dramaattinen muttei lopulta täysin yllättävä. Uudistuksen läpivienti päättyi neljässä päivässä umpikujaan. Ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin peruuttaa sieltä ulos.


Selvää on, että liikenneministeriössä uudistuksen valmistelu karkasi laukalle. Suomalaisen liikenteen tulevaisuutta ehkä analysoitiin oikein, mutta niihin lähdettiin vastaamaan epärealistisella aikataululla ja epäilyksiä herättävin keinoin.

Liikenneverkkoyhtiön luonti ja tavoite autoverotuksen myllertämisestä alle vuodessa oli paha arviointivirhe. Bernerin rysäysmalli hyydytti autokaupan lähes täysin.

Hallitusohjelmassa kuitenkin puhutaan autoveron laskusta useassa osassa, juuri markkinahäiriön estämiseksi. Nyt häiriötila iski päälle päivässä.

Kaiken lisäksi ministeri näyttää ajaneen ohjelmaansa läpi kahta muuta hallituspuoluetta kokoomusta ja perussuomalaisia liiemmin kuulematta. Erityisesti kokoomuksen puheenjohtajaa, valtiovarainministeri Petteri Orpoa Bernerin menettely näytti sapettavan.

Autoverotuksen muutokset ovat liikennepolitiikkaa, mutta ne liittyvät mitä suurimmassa määrin myös valtiovarainministeriön toimialaan kuuluvaan veropolitiikkaan.

Orpolle viimeinen pisara saattoi olla juuri Bernerin väläyttämä 100 miljoonan euron tuki tänä vuonna autonsa hankkiville. Liikenneministeriön ykkönen oli tulossa valtion kassalle ohi valtiovarainministeriön ykkösen.

Osansa syntyneestä sotkusta voi ottaa myös pääministeri Juha Sipilä. Hänen olisi pitänyt oivaltaa, ettei valtavaa uudistusta voi ryhtyä viemään läpi muita hallituspuolueita kunnolla kuulematta.


Nyt liikenneverkon kehittämistä aletaan valmistella hallituspuolueiden kesken. Jää nähtäväksi, kuinka vahvaa luottamus Berneriin vielä on.

Samalla tosiasiaksi jää, että Suomen väyläverkon parin miljardin korjausvelka pitää jollain tavoin kuroa kiinni. Ja että autoverotuksen uudistamista on jatkettava. Esimerkiksi polttoainevero ei enää pitkään toimi oikeudenmukaisena tapana kerätä iso osa autoilun veroista.

Kun keskustelua aletaan käydä leveämmällä joukolla, katse sopii suunnata myös kokoomukseen ja perussuomalaisiin. Esimerkiksi valtiovarainministeri Orpolla olisi oiva paikka nostaa esiin oma ehdotuksensa. Se, että mitään ei liikennepolitiikassa tehdä, ei ole vaihtoehto.