Pertti Teurajärvi on päivän hiihtolenkkinsä tehnyt, ja sauna odottaa lämpimänä kylpijäänsä.
"Eläkeläisellä on aikaa hiihdellä kaikessa rauhassa", ensi viikolla 55 vuotta täyttävä Teurajärvi sanoo.
Kolmekymmentä vuotta sitten, helmikuun 11. päivänä 1976, ei ollut aikaa ihailla maisemia eikä nautiskella hiihtelyn tunnelmasta. Teurajärvellä oli Innsbruckin olympialaisten 4 x 10 kilometrin viestin kolmannella osuudella kovat piipussa. Hän vei Suomen viestiä ykkösenä, mutta takaa paahtoivat kovat hiihtäjät.
Teurajärvellä etumatkaa lähdössä oli vajaat minuutti. Silti pelko hiipi puseroon puolitoista kilometriä ennen maalia.
"Iski paniikki, että jos en jaksakaan - miten minulle käy. Se veti voimat pois jaloista, mutta keskityin ja pääsin pelosta yli", Teurajärvi kertoo.
Paniikki oli turhaa. Teurajärvi päästi Arto Koiviston viimeiselle osuudelle yli minuutin erolla seuraavaan. Hirmukuntoinen ankkuri repi ladulla eroa lisää vielä toisen minuutin hopealle hiihtäneeseen Ruotsiin.
"Meillä oli vahva joukkue. Minä olin heikoin lenkki, vaikka oli henkilökohtaisen kisan 12:s."
Avausosuudet Suomelta hoitivat Matti Pitkänen ja Juha Mieto, joka teki kisassa yhden elämänsä hiihdoista.
"Juhan piti hommata minulle puolen minuutin etumatka. Hän hommasi sen tuplasti", Teurajärvi sanoo.
Nelikon hiihtämä viestikulta on edelleen Suomen miesten tuorein arvokisakulta viestistä. Se on sitä myös tämän päivän Torinon viestikisan jälkeen.
"Suomen pojilla tekee tiukkaa kahdeksan sakkiin", Teurajärvi laskee.
Dramatiikkaa Innsbruckin viestikisasta ei puuttunut. DDR:n joukkue keskeytti Axel Lesserin kolaroitua ladulla hortoilleen kisaturistin kanssa. Kultataistelun kannalta ratkaisevampi haaveri sattui Neuvostoliiton aloittaja Jevgeni Beljajeville, jolta hajosi mono kesken kaiken.
"Ne olivat niitä uusia nokkamonoja", Teurajärvi muistaa.
Beljajev lykki yli puoli kilometriä yhdellä suksella ennen kuin sai ladun varresta suksen ja pari numeroa liian pienen monon. Neuvostoliitto nousi lopulta kuitenkin pronssille.
"Me olisimme voittaneet ilman tuota monorikkoakin. Meille sattui hyvä päivä. Jokainen oli hurjassa hiihtokunnossa."
Teurajärvi korostaa myös joukkueen henkistä lujuutta. Itseluottamus oli kohdillaan.
"Me olimme kuin veljeksiä - treenikavereita ja perhetuttuja. Mieto oli joukkueen vahvana runkona: iso mies olisi antanut selkään, jos joku olisi hiihtänyt huonosti", Teurajärvi naurahtaa.
Kolarin olympiavoittaja on seurannut suomalaisten mieshiihtäjien taivallusta huolestuneena. Suksi ei kulje niin kuin ennen.
"Vika on valmennuksessa. Sopivia miehiä kyllä löytyisi."
"Lahden (2001) jälkeen on ollut viisi vuotta aikaa tehdä tarvittavia vaihdoksia. Niitä vain ei ole rohjettu tehdä", Teurajärvi sanoo.
Teurajärvi on seurannut hiihtovalmennusta matkan päästä, mutta käsitys tehdyistä virheistä on selvä: harjoittelusta on tullut tieteen höystämää sillisalaattia.
"Kestävyyttä, nopeutta ja voimaa sotketaan yhteen ja todellisen kestävyysharjoittelun osuus on liian vähäinen. Hiihtäjien kovat harjoitukset ovat nyt sitä, mitä meidän aikanamme olivat väliharjoittelut. Nykyiset tuntimäärät riittävät naisille, mutta miehille ne ovat liian pieniä", Teurajärvi listaa.