Olipa kerran iso eläintarha. Jokaista ammattikuntaa tässä tarhassa edusti oma eläin. Toimittajat olivat tarhan susia. Eläimiä ruokitaan säännöllisesti, ja heistä huolehditaan. Tarhan ensimmäinen isäntä oli Lenin ja seuraava Stalin ja seuraavaksi...
Sitten johtajaksi nimitettiin Gorbatshov, ja hän avasi susien häkin ovet. Hän kehotti susia juoksemaan vapauteen metsiin ja niityille. Sudet hyppelivät ulkona ja iloitsivat. Ne metsästivät perhosia ja leikkivät.
Leikkiessä niille tuli nälkä, mutta kukaan ei ollut opettanut susia metsästämään häkissä. Ne olivat ymmällään.
Eläintarha oli tuolloin saanut taas uuden johtajan, Putinin. Hän katsoi nälkäisiä susia, ja hänen kävi sääliksi. Putin avasi susihäkin oven uudelleen ja kutsui sisään niitä susia, joilla on nälkä. Sudet voivat valita vapaasti, menisivätkö takaisin häkkiin vai jäisivätkö ulos ilman ruokintaa.
Suurin osa susista palasikin häkkiin. Nyt niitä ruokitaan kaksi kertaa päivässä, ja niillä on lämmin ja turvallinen olla. Osa jäi kuitenkin vapaiksi niityille ja metsiin, ja ne ovat vapaita edelleen.
Professori Oleg Panfilovin satu kertoo Venäjän journalismista viimeisen 20 vuoden ajalta. Hän keksi sadun toimiessaan Yhdysvalloissa ja valaisi sen avulla amerikkalaisille venäläisjournalismin tilaa. Tiistaina hän kertoi sen suomalais-venäläisessä kansalaisfoorumissa.