Kalevan ja Yleisradion presidenttipaneeli tarkensi kuvaa ehdokkaiden vahvuuksista ja heikkouksista.
Pohjoisista erityiskysymyksistä mielipiteet jakaantuivat muun muassa Jäämeren ratasuunnitelman kohdalla.
Keskiviikkona Oulun Musiikkikeskuksessa tehtiin keskiviikkona historiaa, kun ensimmäistä kertaa kautta aikojen kaikki presidenttiehdokkaat saapuivat yhteiseen pohjoissuomalaiseen vaalipaneeliin.
Pohjoinen oli myös paneelin pääteemoja. Tilaisuudessa nousivat esiin muun suunnitelma Jäämeren radasta ja kysymys saamelaisten oikeuksista sekä Pohjois-Suomen turvallisuudesta.
Ratasuunnitelmaan kantaa ottaneista ehdokkaista keskustan Matti Vanhanen oli innokkain Suomesta Norjaan vedettävän uuden radan kannattaja. Hän näki sen peräti Suomen .seuraavana suurhankkeena.. Kansanliikkeen Paavo Väyrynen esitti vaihtoehtonaan ratareittiä Sallasta Venäjän Kantalahden kautta Murmanskiin.
Vihreiden Pekka Haavisto totesi ehdotuksen turvallisuuspoliittisesti kyseenalaiseksi. Jäämeren radan sijasta Haavisto nosti esiin ratayh-teyden kunnostamisen Keminmaan Laurilasta Tornioon.
ILO 169 -sopimuksen ratifiointia on vaadittu keinona taata saamelaisten oikeudet. Vihreiden Pekka Haavisto nimitti häpeäksi sen, ettei Suomi ole sopimusta ratifioinut. Väyrynen oli yhtä tiukasti ratifiointia vastaan.
Pohjois-Suomen turvallisuuskysymyksiä koskevassa osiossa huomionarvoinen oli kansanliikkeen ehdokkaan Sauli Niinistön näkemys siitä, että Pohjois-Suomen turvallisuustilanne on nyt .levollinen.. Venäjän tukikohdasta Alakurtissa Suomen rajan tuntumassa katsotaan hänen mukaansa ennen kaikkea pohjoiseen ilmansuuntaan.
Vanhanen näki Lapin matkailun nousulla yllättävästi myös turvallisuuspoliittisen ulottuvuuden: kun Lappi tunnetaan, siihen mahdollisesti kohdistetut uhat saavat maailmalla suuren huomion.
KaikkiaanOulun vaalipaneeli tarkensi katsojille ja kuulijoille näillä epäilemättä jo olevaa kuvaa ehdokkaiden vahvuuksista ja heikommista pisteistä.
Esimerkiksi demarien Tuula Haatainen puhuu ulkopolitiikasta kovin yleisin ilmauksin, mutta on vahvoilla, kun puhe siirtyy yhteiskuntapoliittisiin ja arvokysymyksiin.
Kyllönen pääsi paneelissa väläyttämään verbaalisia kykyjään, mutta vaikutelmaksi jäi, että hän on mukana vain .erilaisena. vaihtoehtona eikä ole aivan tosissaan pyrkimässä presidentiksi. Sama mielikuva syntyi Nils Torvaldista, joka pääsi muutamassa kohdassa tuomaan esiin kansainvälisten kysymysten osaamistaan.
Perussuomalaisten Laura Huhtasaari oli innokkaimpia puhujia tutulla sanomallaan, mutta puhe kulki välillä kaukana harkinnan edellä. Ajatus eduskunnan hajottamisesta sähköyhtiökauppojen takia ja saamelaisten mainitseminen Lapin matkailuvaltiksi sai osan yleisöstäkin supisemaan hämmästyksestä.
Matti Vanhanen profiloitui tutusti turvallisuuspolitiikassa. Paavo Väyrynen jätti nyt yllättävästi vieressään istuneen presidentti Niinistön rauhaan. Onko kyse uudelleenarvioinnista, että istuvan presidentin aggressiivinen haasto ei olekaan pureva vaaliase?