Eduskunta joutuu perustuslakivaliokunnan tuoreen evästyksen pohjalta ottamaan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa huomioon sosiaalisten perusoikeuksien lisäksi myös vähemmistöjen kielelliset oikeudet. Kysymys on merkittävästä periaatteellisesta linjauksesta.
Asia on noussut esille Vaasan ja Seinäjoen välisessä kiivaassa mittelössä. Vaasan päättäjät ovat olleet huolissaan siitä, miten ruotsinkielisten potilaiden oikeus saada hoitoa äidinkielellään toteutuu, jos Vaasan laaja päivystys lopetetaan ja toiminta keskitetään Seinäjoelle.
Hallituksen esityksessä laaja erikoisairaalapäivystys on tarkoitus järjestää 12:ssa ympärivuorokautisen laajan yhteispäivystyksen yksikössä, joista viisi on lisäksi vaativinta hoitoa antavia yliopistollisia sairaaloita. Vaasassa on esitelty vaihtoehtoista 12+1-mallia, jonka avulla Pohjanmaan ruotsinkielisten oikeudet tulisivat turvatuiksi.
Jatkossa Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri palvelisi erikoissairaalapäivystyksessä Vaasan ja Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirien asukkaita. Samalla lähes 100 000 ruotsinkielistä asukasta joutuisi suomenkielisen palvelun piiriin.
Perustuslakivaliokunnan äskettäisen linjauksen mukaan hallituksen esitys heikentäisi sellaisenaan oikeuksia. Tämä on merkittävä näkökanta. Valiokunta ei ottanut suoraan kantaa siihen, miten asia käytännössä pitää ratkaista, vaan pohtii Seinäjoen etuja, mutta myös Vaasan mahdollisuuksia jatkaa laajana yksikkönä.
Vaikka Seinäjoki olisi monelta kannalta parempi vaihtoehto, valiokunta katsoo, että kielellisten oikeuksien näkökulmasta Vaasa palvelisi ruotsinkielisiä paremmin. Perälautana linjataan, että jos toiminnot keskitetään Seinäjoelle, sille on määrättävä lakisääteinen velvoite huolehtia ruotsinkielisten mahdollisuudesta käyttää omaa kieltään.
Merkillepantavaa on, että perustuslakivaliokunta oli yksimielinen, eikä eriäviä mielipiteitä jätetty. Valiokunnan perussuomalaisetkaan jäsenet eivät politikoineet asialla, vaikka ovat eri yhteyksissä arvostelleet kärkkäästi ”pakkoruotsia”. Asia siirtyy seuraavaksi sosiaali- ja terveysvaliokunnalle.
Inhimillisesti on kohtuutonta, jos potilas ei hoitotilanteessa tule ymmärretyksi tai kuulluksi omalla kotimaisella äidinkielellään. Palveluiden pitäisi kaksikielisillä alueilla toimia riippumatta siitä, käyttääkö potilas ruotsia vai suomea.
Nähtäväksi jää, minkälainen ehdotus valiokunnan linjausten pohjalta lopulta syntyy. Herää myös kysymys, miten linjaukset toimivat muissa vastaavissa tilanteissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on törmännyt usein perustuslakiin.
Kielikiistan takaa paistaa myös valtapolitiikka. Seinäjoki ja Vaasa taistelevat tuttuun tapaan alueen herruudesta. Edellinen keskustamanööveri nähtiin muutama vuosi sitten, kun Keski-Pohjanmaata yritettiin ajaa Oulun aluehallintoon. Keskustaenemmistöisessä vaalipiirissä RKP on toiseksi suurin puolue.
Selvää pitäisi olla, että hallinnolla ei saa hankaloittaa ihmisten mahdollisuutta tulla toimeen omalla kiellellään.