Oulun kaupat ovat aivan liian kaukana, jotta huonokulkuinen Sinikka Haapala pääsisi niihin jalan tai rollaattorilla. Oulun Alppilassa asuvalla 67-vuotiaalla eläkeläisellä on kaupunkikortti, jolla hän saa kaupungin piikkiin yhdeksän edestakaista matkaa kuukaudessa.
"Ilman korttia olisi vaikea käydä kaupoissa. En pysty kulkemaan pitkiä matkoja ilman kyytiä. Kortilla voi käydä myös harrastuksissa ja saada virikkeitä", Haapala sanoo keskiviikon asiointireissullaan Oulun kauppahallissa.
Useimmiten leskeksi jääneen naisen matka vie kuitenkin ostoksille Raksilan tai Linnanmaan Euromarkettiin. Joskus tie vie Kempeleen Zeppeliniin tai Kaakkurin Lidliin.
Haapalaa harmittavat myös kalliit linja-autotaksat, jotka estävät monen kevytjalkaisen eläkeläisen kulkua.
Hän kaipaa eniten ruokakauppaa Alppilaan. Nyt lähin kauppa on Välivainiolla, mutta se on "mäen takana, jossa ylämäki vastustaa ja alamäki juoksuttaa". Keskustassa saisi olla paljon enemmän pieniä erikoisliikkeitä, joissa voisi käydä yhdellä reissulla.
Vuodesta 1969 Alppilassa asunut Haapala muistelee kaihoisasti aikoja, jolloin asuintalon alakerrassa oli ruokakauppa ja koko alueella neljä ruokakauppaa. Kioskikin on häipynyt.
Uutuutena Alppilasta löytyy pizzeria, mutta italialainen perinneruoka ei oikein sovi Haapalan makuun.
Kaikista eniten Haapalaa huolettavat vanhusten hoitopaikat. "Vanhainkotiin on jo nyt erittäin vaikea päästä. Entä kun minun vuoroni tulee?" hän ihmettelee. Hänen tiedossaan on monia, jotka ovat joutuneet olemaan aivan liian pitkään kotona, kun hoitopaikkaa ei ole löytynyt.
Haapala vetoaa kaupungin päättäjiin, että sairaaloihin ja hoitolaitoksiin palkattaisiin tarpeeksi väkeä.
Viimeinen neljän kuukauden reissu kaupunginsairaalaan avasi taas silmiä. "Siellä näkee, kuinka kaikilla on kiire, ja miten avuliaita siellä ollaan", hän vakuuttaa.
Palvelut keskittyneet rajusti
Geoinformatiikan professori Jarmo Rusanen Oulun yliopiston maantieteen laitokselta vahvistaa Haapalan ja Tervosen viestin.
Rusasen tekemän selvityksen mukaan yksityisten palvelujen toimipaikat vähenivät koko maassa vuosina 1997-2004 reilut 13 prosenttia. Viikate heilahti Oulun ja Lapin läänissä suunnilleen samaan tahtiin kuin koko maassa. Oulussa vähennys oli toki vähän keskimääräistä pienempää.
"Huomionarvoista tässä on, että yksityisten palvelujen määrä väheni alueellisesti huomattavasti tasaisemmin kuin julkisten", Rusanen kertoo.
Samat taloudelliset lait toimivat vähän eri tavalla eri puolilla. Maaseudun kyläkaupat vähenivät hurjasti, mutta kaupunkienkin liikkeet keskittyivät ostoskeskuksiin.
Julkisten peruspalvelujen toimipaikat vähenivät koko maassa samaan aikaan reilut 11 prosenttia.
Pohjoisessa tuuli on ollut erityisen tyly; Oulun läänin palvelut vähenivät melkein viidenneksen ja Lapin neljänneksen. Oulussakin peruspalvelujen toimipaikat jopa hieman vähentyivät, vaikka kaupungin väkimäärä kasvoi kymmenesosalla.
"Kyse on globaalista ilmiöstä, jolle ei paljon pystytä tekemään. Keskittymisprosessi tulee jatkumaan", professori Rusanen sanoo.
"Tasa-arvoisuus kärsii, ei siitä päästä mihinkään. Pohjoisen maaseudun ihmisten peruspalvelujen turvaaminen tulee yhä enemmän yhteiskunnan harteille", Rusanen arvioi.