liisa.laine@kaleva.fi
Palveluseteleitä aletaan vihdoin kokeilla myös Oulussa. Liikkeelle lähdetään varovasti, mutta kuitenkin reippaammin kuin virkamieshallinnossa uskallettiin odottaa. Kaupunginhallitus osoitti budjettiriihessään yllättävää ymmärrystä lapsiperheiden arkeen ja lisätä paukautti talousarvioesitykseen 100 000 euroa perheiden kotipalveluun tarkoitettuja palveluseteleitä varten.
Alunperin budjetissa oli jo saman verran rahaa palveluseteleihin, mutta kohderyhmä oli eri. Seteliä oli aikomus kokeilla ensin tarkoin ja harkitusti vanhustenhuollon tietyissä ryhmissä. Asia on mietinnässä myös vammaispalveluissa.
Olisiko tämä nyt kaupungin vastaus esimerkiksi niiden oululaisten perheiden aloitteeseen, jossa toivottiin kunnalliset kodinhoitajat takaisin. Tilapäisiin arjen ongelmiin kun ei enää vuosikymmeniin ole saanut kaupungilta kotiapua. Siis ylimääräistä käsiparia silloin, kun perheessä syystä tai toisesta on vaikeaa. Tarjolla on kyllä perhetyöntekijöitä, joiden tehtävä on tukea vanhemmuutta, mutta kotityöt eivät tähän toimenkuvaan pahemmin kuulu.
Palvelusetelillä kunta sitoutuu maksamaan jonkin tietyn summan palvelusta, jonka kuntalainen hankkii kunnan hyväksymältä yksityiseltä palvelujen tuottajalta. Asiakas maksaa itse erotuksen, joka palvelun hinnan ja setelin välille jää. Hän voi itse valita, mistä palvelunsa haluaa - tosin siis vain niistä palveluntarjoajista, jotka kunta on kelpuuttanut. Jos palvelu ei tyydytä, siitä voi valittaa ja vaihtaa toiseen yrittäjään.
Vielä on auki, mitä palveluja ja missä laajuudessa palvelusetelillä Oulussa saa. Palvelusetelin arvo määräytyy eri tavoin eri palveluissa. Setelillä ei siis voi ostella mitä sattuu huvittamaan, eikä sitä anneta kenelle vaan.
Palvelusetelin käyttö ei muutenkaan ole aivan niin yksinkertaista kuin äkkipäätä tuntuu.
Parhaimmillaan palveluseteli parantaa kuntalaisen valinnanvapautta, rohkaisee uutta palvelutarjontaa ja sitä kautta purkaa paineita kriittisimmissä paikoissa. Jonot lyhenevät ja palvelut paranevat, kun niitä voidaan räätälöidä yksilöllisiin tarpeisiin.
Pahimmillaan seteli lisää byrokratiaa, hämmentää palvelua tarvitsevaa kuntalaista ja ehkä jopa kierouttaa palvelujen hinnoittelua. Palveluseteliä koskevissa selvityksissä viime mainittuun ei olla Suomessa törmätty, mutta toisaalta palveluseteliasiakkaiden määrä on täällä vielä niin pieni, ettei hinnoitteluongelmiakaan ole syntynyt.
Alunperin Oulussa oli tarkoitus aloittaa ensin vain tietyistä vanhusryhmistä. Kohderyhmä tiedetään jo etukäteen haasteelliseksi, koska läheskään kaikille palveluseteli ei sovellu. Kovin huonokuntoisen tai dementoituneen vanhuksen on mahdoton ruveta vertailemaan ja valitsemaan, mistä sitä apua parhaiten saisi. Eikä tarvitsekaan, sillä palvelusetelin vastaanottaminen on vapaaehtoista.
Oulussa ja muuallakin seteli saattaa jatkossa tehdä paremmin kauppansa, sillä lainsäädäntöä ollaan parhaillaan muuttamassa niin, että järjestelmä saadaan sujuvammaksi. Tähän saakka suureksi ongelmaksi on koettu esimerkiksi se, ettei kotisairaanhoitoa ole voinut järjestää palvelusetelillä.