Palvelusetelit tuovat valinnanvaraa palveluja tarvitseville kuntalaisille. Niiden käyttöä on syytä laajentaa asteittain. Tähänastiset kokeilut ovat onnistuneet vähintään kohtuullisesti.
Kuntien järjestämien kotipalveluiden määrä on supistunut viime vuosina selvästi. Julkiset palvelut ovat usein kustannuksiltaan raskaita ja niiden oikea mitoitus on hankalaa. Asiaa sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta tutkineet selvityshenkilöt ehdottavatkin, että kotipalveluja tarvitseville annettaisiin seteleitä, joilla he voisivat ostaa tarvitsemaansa palvelua joko kunnalta tai yksityisiltä yrityksiltä.
Ministeriön asettamat selvityshenkilöt, suunnittelupäällikkö Olli Valpola Kansaneläkelaitoksesta ja johtaja Risto Suominen Suomen yrittäjistä ehdottavat, että setelin arvo sidottaisiin asiakkaan tuloihin aivan samalla tavoin kuin kuntien maksullisten palvelujensa käytöstä perimät taksat vaihtelevat tulotason mukaan. Setelin arvolle määrättäisiin valtakunnallinen minimi, mutta kunta voisi halutessaan nostaa sitä.
Kuntaliiton mielestä palvelusetelin käyttötarkoitus lähenisi ehdotetussa muodossa ostopalveluja. Se pitää tietysti paikkansa. Liiton mielestä palveluseteliin ei sovellu arvon määrittely valtakunnallisesti, koska kunnat tuottavat palveluja eri hintaan. Näin kuntien etujärjestö yrittää varjella jäsentensä monopolia lakisääteisten palvelujen tuottajana. Ajattelutapa sopii huonosti yhteiskuntaan, jota pyritään kehittämään yhä joustavammaksi.
Yksilöiden ja perheiden elämäntilanteiden huomioon otto on tärkeää julkisten palveluiden tarjonnassa. Jäykkä kunnallinen organisaatio ei millään ehdi kaikkeen. Nopealiikkeiset yksityiset yritykset pystyvät usein parempaan. Ja kun asiakas pitää kunnan tarjontaa parempana tai luotettavampana, hän voisi ehdotetulla tavalla käyttää setelinsä siihen.
Palveluseteleitä on kokeiltu jo vuosien ajan eri puolilla Suomea, Pohjois-Pohjanmaalla ainakin Oulussa ja Ylivieskassa. 90-luvun puolivälissä Oulussa aloitettu palvelusetelin käyttö lasten päivähoidossa toimi hyvin, kunnes päivähoitolain muutoksen myötä järjestelmä kiepsautettiin yksityisen hoidon tueksi.
Vanhuksiaan hoitavat omaiset ovat Oulussa saaneet palveluseteleitä vapaapäivien järjestelyihin. Samaa on kokeiltu Ylivieskassa vuodesta 1999. Siellä seteleitä tarjotaan myös koululaisten aamu- ja iltapäivähoitoon. Siihen tarkoitukseen setelillä tulee varmasti olemaan käyttöä monella muullakin paikkakunnalla. Ylivieskassa palvelun tarjoajaksi on hyväksytty vain seurakunta, mutta varmasti myös monet yksityiset päivähoitajat pystyvät täyttämään laatukriteerit.
Täydestä syystä Suomessa on kannettu huolta syntyvyyden alenemisesta. Siihen on varmasti vaikuttanut tieto siitä, millaisia hankaluuksia lapsiperheillä usein on. Vähentämisen sijasta perheille tarjottavia palveluja olisi pitänyt vahvistaa ja monipuolistaa. Selvitysmiesten esityksen vastaanottanut peruspalveluministeri Eva Biaudet arvioikin, että palvelusetelien käyttöönotto tulisi tarpeeseen. Hänestä se voisi olla yksi tapa edistää vanhemmuutta varsin kevyin sosiaalisen tuen keinoin.
Ministerin arvio osuu kohdalleen. Palvelusetelien käyttöä on syytä laajentaa ennakkoluulottomasti. Samalla niitä voi kokeilla myös muissa kunnallisissa palveluissa. Kilpailu parantaa laatua ja tehokkuutta. Kaikkeen setelit eivät kuitenkaan sovi. Esimerkiksi kirjastojen ylläpidossa yksityiset yritykset eivät voi kilpailla kunnallisen kirjastolaitoksen kanssa.