Taisivat pikaisen ruutupaperiadressin keränneet 18 oululaisvaltuutettua tehdä palveluksen kallioparkin etenemiselle, vaikka tarkoitus lienee ollut aivan toinen.
Pari viikkoa sitten valtuustossa kerättiin -- seuraavan päivän kaupunginhallituskäsittelyn innoittamina -- nimilista, jossa vaadittiin kansanäänestystä kallioparkista ja ylimääräistä valtuuston kokousta, jossa kansanäänestys ratkaistaisiin.
Nythän tilanne on kääntynyt niin, että kokous kyllä järjestetään, mutta siellä käsitellään kansanäänestyksen lisäksi myös varsinainen pääasia, keskustan kehittäminen pysäköinteineen. Kokous on 1. päivä marraskuuta. Alunperin keskustan järjestelyjen piti tulla vasta valtuuston varsinaiseen marraskuun kokoukseen 8. päivä.
Toisin sanoen, jos kallioparkin vastustajat saavat ensimmäisessä marraskuun kokouksessa asian pöydälle, se ei ehdi hapantua siellä kuin viikon verran, kun tulee jo päätettäväksi.
Muussa tapauksessa, siis marraskuun 8. päivän kokouksessa, pöydällepano olisi tarkoittanut kuukauden viivettä, jos asia olisi käsitelty valtuuston joulukuun kokouksessa 15. päivä.
Periaatteessa olisi tietenkin ollut mahdollista käsitellä asia ennen joulukuun kokousta talousarviovaltuustossa 22. marraskuuta. Niin olisi varmaan tehtykin. Silloin pöydällepano olisi kestänyt kaksi viikkoa ja päätöskin siis syntynyt kaksi viikkoa myöhemmin kuin nyt ylimääräisen kokouksen ansiosta tapahtuu.
Kallioparkkikeskustelun survominen talousarviokeskustelun yhteyteen olisi ollut huono vaihtoehto. Viime vuonna kaupungin seuraavan vuoden menoja ja tuloja puitiin samassa kokouksessa, jossa tehtiin päätös jätteenpolttolaitoksesta ja kaupungin arvoista ja strategiasta. Arvaa sen, että puhetta riitti.
Onko muutamalla viikolla sitten mitään merkitystä, kun asiaa on vatvottu vuosia? Vaikuttaa siltä, että jahkaus on nyt loppu. Paine saada asia taas liikkeelle on kova. Mitä nopeammin päätösprosessi etenee alta pois, sen parempi. Aika on rahaa. Urakkakilpailussa tähdätään kevääseen.
Kallioparkki ei jäänyt vuosi sitten jäähylle valtuuston päätöksellä vaan siksi, että kaupunginjohtaja Matti Pennanen veti asian listalta pois. Syynä olivat tontinomistajien haluttomuus ja hankkeen kova hinta. Asiasta ilmoitettiin valtuustolle juuri näihin aikoihin talousarvioinfossa.
Jäähy taitaa tässä yhteydessä olla väärä ilmaus. Kaupunginjohtajan silloisen arvion mukaan kalliotilojen ei enää pitänyt sisältyä ollenkaan kaupungin tulevaisuuteen. Asioita oli arvioitava uudelleen.
Työ on nyt tehty ja niin perusteellisesti, että tässä ollaan.
Laskelmat ja rahoituskäppyrät on pantu uusiksi ja löydetty malli, jolla kalliotiloja ei rahoitettaisi kaupungin pussista vaan Oulun Pysäköinti hoitaisi homman. Kallioparkki on osoitettu ta-loudellisesti kannattavaksi, kun taas erilliset pysäköintilaitokset sijoittuisivat niin syrjään, ettei asiakkaita tulisi tarpeeksi.
Vastustajien ja kannattajien rivit puolueissa eivät ole aivan suorat, joten kallioparkin läpimenoa tai hylkäystä ei vieläkään arvaa kirkossa kuuluttaa. Ihan kaikkia kansanäänestystä vaatineita valtuutettujakaan kun ei voi aikaisempien kannanottojen perusteella vastustajiin laskea.
Tällä hetkellä veikkaus on, että jopa vaadittavien 18 äänen saaminen pöydällepanoon on siinä ja siinä.
Tietenkin päätös kansanäänestyksen järjestämisestä pistäisi kalenterin uusiksi. Sen toteutuminen on kuitenkin erittäin epätodennäköistä. Valtuustohan on kertaalleen puolitoista vuotta sitten keväällä päättänyt, että kansanäänestystä ei järjestetä.
Kaupunginhallitukselta tuli jo rukkaset.
Oli miten oli, oman kokouksensa kallioparkki on kyllä ansainnut.