Pal­ve­luk­seen ha­lu­taan: maa­li­vah­ti

Turku Nuori raahelaismaalivahti Hannu Lassila mietti jo kiekkouransa lopettamista 1970-luvun puolivälissä ennen kuin sattuma puuttui


Turku
Nuori raahelaismaalivahti Hannu Lassila mietti jo kiekkouransa lopettamista 1970-luvun puolivälissä ennen kuin sattuma puuttui peliin. Lassilalla oli takanaan kaksi SM-sarja/liigakautta SaiPa:ssa ja Ässissä sekä paluu kotikaupungin Raahen Vesan joukkueeseen silloiseen kakkosdivisioonaan.

Sattuman kenkä potkaisi Lassilan Ruotsiin ja ennen pitkää maajoukkuevahdiksi. Mies kouliintui monien yllätykseksi liigamestariksi Pohjanlahden molemmin puolin.

Lankomies oli tuolloin mies paikallaan.

"Siskon mies näki Helsingin Sanomissa lehti-ilmoituksen, jossa etsittiin jääkiekkoilijoita ruotsalaisjoukkueeseen. Joulun aikoihin minulla oli koepeli Trojassa ja seuran miehet tulivat myöhemmin oikein yksityislentokoneella Raaheen tekemään sopimusta", nykyisin Turussa asuva Lassila muistelee naureskellen.

70-luvun lopulla Ruotsin sarjoista ei tihkunut Suomeen päin juurikaan tietoja.

Lassila nousi takaisin legendaarisen jääkiekkokirjan sivuille, kun hän pelasi kaudella 1979-1980 HV-71:n riveissä Ruotsin pääsarjassa Elitserienissä. HV-71 putosi sarjaporrasta alemmas, mutta suomalaisvahdille löytyi töitä Färjestadin ryhmästä.

Kun Lassila torjui keväällä 1981 seitsemässä pudotuspeliottelussa torjuntaprosentilla 92,44, ja Färjestad voitti kautta aikojen ensimmäisen Ruotsin mestaruutensa, niin miehen taidot oli pakko huomata lopullisesti Suomessakin.

"1980 Lake Placidin olympiakisojen paikan menettäminen harmittaa vieläkin. Maajoukkueen päävalmentaja Kalevi Nummisen oli pakko tulla katsomaan Ruotsiin minunkin peliä, kun Mikko Leinonen pelasi myös siellä. Silloin oli vähän vallalla sellainen ajatus, että jos et ole maassa, et ole maajoukkueessakaan. Nousin A-maajoukkueeseen vasta silloisen B-maajoukkueen kautta", Lassila mainitsee.



Mehut pois
ennakkoon


Lassila pelasi lopulta Suomen A-maajoukkueessa 51 ottelua. 173-senttinen maalivahti oli mukana vuoden 1981 ja 1982 MM-kisojen lisäksi syksyn 1981 Kanada Cupissa. Kaikkien parhaiden pelaajien läsnäollessa Suomi oli Kanada Cupissa vailla mahdollisuuksia (maaliero 6-31), eivätkä MM-kisatkaan menneet täysin suunnitelmien mukaan.

"Ennen vuoden 1981 kisoja Tshekkoslovakian kova joukkue voitti meidät Prahassa vaivoin 3-2. Sitten olimme valmistautumisleirillä, joka oli niin kova, että kaikki mehut menivät jo siinä vaiheessa pois. Esimerkiksi ruotsalaiset keskittyivät vain kuntonsa ylläpitämiseen."

Ruotsi otti kotikisoistaan näslundeineen ja waltineineen hopeaa, Suomi jäi kuudenneksi.

"En olisi sen leirin jälkeen saanut kiinni koripalloakaan", maalivahti hymähtää.

Neljän Ruotsin kauden jälkeen Lassila palasi Suomeen vielä HIFK:n joukkueeseen. Hän torjui kiekkoja HIFK:n ykkösmaalivahtina vuoteen 1984 asti. Kotimaassa Lassila sai kirkkaimmaksi kruunukseen liigamestaruuden kauden 1982-83 päätteeksi.



Poika isänsä
jalanjäljillä


Lassilan nimi katosi liigavahtien listoilta, mutta nyt Hannu Lassilan poika Teemu on ollut TPS:n liigaringissä mukana. TPS hankki tämän kauden ykkösmaalivahdiksi Jason Elliottin, joten 19-vuotias Teemu Lassila pelaa ainakin toistaiseksi Kokkolan Hermeksessä vuokralla.

"Poika oli alunperin kenttäpelaaja, mutta kiinnostui minun vanhojen lehtileikkeiden ansiosta maalivahdin hommista yhdeksänvuotiaana", isä mainitsee.

Lassila huokaa, kuinka harjoittelu on muuttunut hänen aktiiviajoistaan: nykyään juniorit harjoittelevat kesälläkin parhaimmillaan kaksi kertaa päivässä. Aikoinaan kesät harjoiteltiin omatoimisesti - ja omantunnon mukaan.

"Olemme maalivahteina aivan erityyppisiä. Teemu on fyysisesti vahva ja isokokoinen torjuja. Jotain asioita geeneistä on sentään tullut: Teemu on henkisesti vahva pelaaja, joka pystyy venymään tiukoissa paikoissa. Minäkin halusin olla aina sarjan paras maalivahti."

Hannu Lassila on seurannut poikansa pelejä erittäin tarkkaan. Isä ja poika myös vaihtavat paljon mielipiteitä maalivahdin toimintaan liittyen. Kuitenkin pojan pääseminen vakituiseksi liigavahdiksi voisi olla isälle kova paikka.

"En tiedä mistä se johtuu, mutta jännitän peleissä todella paljon. Esimerkiksi Jani Hurmeen isä ei pystynyt katsomaan poikansa liigapelejä ollenkaan. Saa nähdä, käykö minulle samalla tavalla."

Ilmoita asiavirheestä