Tuukka Juntunen, 22, istuu huoneessaan ja katsoo Salkkareita. Olo on hyvä, jos päivärytmi pysyy säännöllisenä ja iltarituaalit toistuvat samankaltaisina. Perhe on sopeuttanut elämänsä esikoispojan rytmiin.
"Kun oma arki muotoutuu tietynlaiseksi, ei osaa ajatella, kuinka se voisi olla toisin. Häiriöt aikatauluissa ovat Tuukalle katastrofi, joten elämämme on tällaista hissuttelua", kertovat vanhemmat Timo ja Marjo Juntunen. Perheeseen kuuluvat myös 19- ja 14-vuotiaat pojat, Miikka ja Erkka.
Tuukka on vaikeavammainen. "Uusien asioiden ja käsitteiden oppiminen vie häneltä paljon aikaa. Hän sanoo yksittäisiä sanoja ja hädän hetkellä lyhyitä lauseita, mutta pääasiassa Tuukka käyttää kuvakieltä. Hän osaa kirjoittaa myös joitain sanoja, kuten nimiä."
Tuukan erityisosaamiseen kuuluu hyvä ajan taju. "Hän elää kalentereista ja odottaa päiviä. Numerot näyttäytyvät hänelle tärkeinä."
Äidin puhuessa Tuukka osoittaa innokkaana kalenteriaan ja toistaa sanan "työ" moneen kertaan. "Niin, huomenna sinä menet töihin", äiti vastaa.
Tuukka työskentelee Kontinkankaan työkeskuksessa. Työssäkäynti on tärkeä juttu aikuistuvan miehen elämässä.
"Iltapäivän hän viettää Lehtorannan toimintakeskuksessa, kunnes mekin pääsemme töistä ja pojat koulusta, sillä Tuukkaa ei voi jättää yksin kotiin. Aina on oltava varuillaan." Työmatkat hän kulkee taksilla.
Ala-asteikäisenä Tuukka karkasi kotoa. "Menin puistelemaan peittoa takaovelta, ja etupihan portti oli jäänyt huomaamattani lukitsematta. Tuukka, joka oli hyvin vilkas, hoksasi sen ja karkasi. Poliisin avustuksella poika löytyi ja saatiin onneksi ehjänä kotiin."
Peruskoulun Tuukka kävi Leinonpuiston harjaantumiskoulussa.
"Ongelmia syntyi, jos päivärytmi koulussa äkillisesti muuttui. Näiden käytöspiirteiden ja kommunikointiongelmien takia Tuukkaa luullaankin usein huonommaksi oppijaksi, mitä hän on."
Peruskoulun jälkeen poika kävi kolmivuotisen työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan ja kuntouttavan koulutuksen Luovissa. "Tuukka edistyi valtavasti ja oppi paljon käytännön taitoja. Se avasi myös portin työelämään", vanhemmat iloitsevat.
Ouluun rakennetaan palvelukotia nuorille kehitysvammaisille. Tähän kotiin Tuukka kesällä muuttaa.
Palvelukodissa on ympärivuorokautinen henkilökunta, ja osa nuorista on jo entuudestaan toisilleen tuttuja. Kehitysvammaisten Palvelusäätiön rakennuttamassa talossa on omaisjärjestön tuki ja kontrolli.
Tuukka on parhaillaan muuttovalmennuksessa. "Hän viettää kuukausittain viikon Schjerfbeckin palvelukodissa. Valmennus on sujunut hyvin, vaikka Tuukalla onkin loppuviikosta ikävä kotiin."
Muuttovalmennusviikot tuovat kaivattua vaihtelua vanhempienkin elämään. "Pääsemme vihdoin yhdessä vaikkapa elokuviin."
Tuukan muutto koskettaa koko perhettä ja kohottaa kyyneleet äidin silmiin. Itsenäistyminen on kuitenkin luonnollinen osa elämänkaarta.
Miikka ja Erkka aikovat käydä katsomassa isoveljeään ahkerasti uudessa kodissa. "Tuukka on aina ollut meille oikea isoveli. Pelaamme Erkan kanssa pesäpalloa ja jääkiekkoa. Tuukka on innokkain fanimme. Hän kannustaa ja käy katsomassa kaikki kotipelimme", Miikka sanoo.
Tuukalla on myös liikuntaharrastuksia. Hän käy uimassa Oulun Lohien erityisryhmässä, ja pojat ovat opettaneet hänet pelaamaan pesä- ja jalkapalloa.
"Tuukalla on oma huumorinsa ja peruspositiivinen luonne. Olen usein miettinyt, kuinka ihmisten pitäisi ottaa hänestä mallia. Tuukka elää hetkessä ja nauttii täydestä sydämestään asioista, joita tekee", Miikka toteaa.