Hallituksessa leimahdellut kiista kuntien määrästä tukahdutettiin ainakin toistaiseksi. Tärkeämpää onkin tähdätä kuntien palvelujen säilymiseen ja laadun parantamiseen. Keinoksi voivat kyllä sopia myös kuntaliitokset.
Kaavamaisten ratkaisujen välttäminen on varmasti paikallaan, kun kuntien palvelujen järjestämistä ja turvaamista pohditaan. Alue- ja kuntaministeri Hannes Mannisen lupaama toimintatapa joutuu kuitenkin kovalle koetukselle kunta- ja palvelurakenneuudistusta hahmoteltaessa. Kaavamaisuus on hallintoon pinttynyt piirre.
Matti Vanhasen hallituksen loppukauden tärkein sisäpoliittinen uudistus käynnistettiin virallisesti keskiviikkona, mutta uudistuksen suuntaviivoja kaavailtiin reilun kuukauden ajan valtiosihteeri Antti Mykkäsen vetämässä valtiosihteerityöryhmässä. Siellä siirrettiin syrjään keskustan ja sosiaalidemokraattien välillä leimahdellut vanha kiista kuntien yhdistämisestä.
Varsinaiseen valmistelutyöhön keskiviikkona asetettu ministeri Hannes Mannisen johtama kunta- ja palvelurakenneryhmä ottaa tarkastelun kohteeksi myös kuntajaotuksen muutokset, mutta varmaan sitä voimallisemmin kuntarajat ylittävän yhteistyön kaikilla väliportailla aina valtakunnantasolle saakka.
Kunnissa asetetaan paljon toiveita siihen, että työryhmä löytää merkittävästi kunnilta valtiolle siirrettäviä tehtäviä. Ehdotuksia valtioneuvostolle on odotettavissa vuoden loppuun mennessä. Ehkäpä ainakin erikoissairaanhoidon osalta jotakin löytyy, mutta valtion on vaikea ottaa hoitoonsa kovin paljon paikallisia tehtäviä ainakin niin, että ne hoituisivat nykyistä tehokkaammin.
Yhteistyön ensisijaisuuteen vedoten on tähän saakka torjuttu kaikki kuntaliitoksiin painostamiselta haiskahtavakin, pakottamisesta puhumattakaan. Repaleista ja paikoin kiusallisen heiveröistä kuntakenttää on kyllä koetettu saada vahvemmaksi porkkanoiden avulla, ja siinä on onnistuttukin jossakin määrin.
Sitä tietä on kuitenkin vaikea edetä pitemmälle. Kuntaministeri Manninen ilmoitti nimittäin selkeästi, ettei liitoksien porkkanarahaa lisätä. Hänen mukaansa rahasummien kasvattamisella ei saavuteta lisäarvoa. Aivan tuloksettomaksi rahan lisäys tuskin jäisi, mutta valtion talouden rajat tulevat vastaan.
Kyse on yksinkertaisesti siitä, että moni ikärakenteeltaan vanheneva pieni kunta joutuu yksin liian ahtaalle eikä yhteistyökään auta kaikissa palveluissa. Sen takia on pakko tehdä jotain.
Valtiovarainministeri Antti kalliomäki sanoi luottavansa siihen, että kuntien määrä pienenee huomattavasti nykyisestä. Tarkkoja arvioita lukumäärästä hän pidättäytyi arvioimasta, mutta sosiaali- ja terveysministeriön keskustalaisen kansliapäällikön Markku Lehdon kaavailu noin 20 kunnasta on epärealistinen. Rohkaisevaksi keskustelun avaukseksi Lehdon ehdotus oli kuitenkin hyvä.
Palvelujenkehittämistä viedään nyt eteenpäin neljässä pysyvän asiantuntijan johtamassa työryhmässä. Suomalaiseen tapaan niissä ovat mukana ministeriöiden lisäksi työmarkkinaosapuolet. Kuntaliiton osallistuminen on tässä tapauksessa täysin perustelua.
Palveluiden järjestämis- ja tuottamistavoissa löytyy epäilemättä tehostamista kunnissa, samoin tietotekniikan käytössä. Hankkeen ensi vaiheessa arvioidaan palveluja ainakin vuoteen 2015 saakka. Kymmenen vuoden jännettä voi pitää näin laajassa hankkeessa lyhyehkönä. Monet uudistukset jäävät voimaan vuosikymmeniksi. Siksi valmistelun täytyy olla hyvää.