Oulu Suomalaisten ikääntyminen ja muuttoliike vaikuttavat dramaattisesti maan eri alueiden väestörakenteisiin seuraavien kolmen vuosikymmenen kuluessa. Tällä on erityistä merkitystä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Mitä enemmän väestö keskittyy, sitä vaikeampaa on palvelujen järjestäminen ja rahoitus.
Tämä käy ilmi tiistaina julkistetusta Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen tutkimuksesta Väestön ikääntyminen ja hyvinvointipalvelut. Tulevaisuudessa väestön syntyvyys vähenee ja elinaika pitenee koko maassa. Raportissa todetaan, että ainoastaan siirtolaisuus voi lisätä syntyvyyden vähenemisen ja kuolleisuuden nousun jälkeen Suomen väestön määrää. Mikäli siirtolaisia ei tule maahan nykyistä enemmän, väen määrä Suomessa alkaa hiljalleen supistua.
Koko maan ikärakenne on vielä nykyisin melko hyvä. Lapsia on maakunnasta riippuen 16-20 prosenttia ja työikäisiä 64-70 prosenttia. Yli 65-vuotiaiden osuus vaihtelee 11 ja 19 prosentin välillä.
Ikärakenteen alueelliset erot ovat kuitenkin jo suuria. Ikärakenne on suotuisin niin sanotuissa kasvumaakunnissa, kuten Pohjois-Pohjanmaalla ja Uudellamaalla. Myönteinen kehitys jatkuu näillä alueilla tulevaisuudessakin, sillä työikäisen väestön määrän uskotaan jatkossa kasvavan nykyisestään.
Heikoiten menee muun muassa Kainuulla ja Lapilla, joissa esimerkiksi lasten määrän ennustetaan olevan 11 prosenttia vuonna 2030.
Muuttoliike ei autioita
Tutkimuksen mukaan muuttoliike ohjaa voimakkaimmin alueellista väestökehitystä. Jos muuttoliike jatkuu ennustetun kaltaisena, 30 vuoden kuluttua vain seitsemässä maakunnassa asuu enemmän tai saman verran ihmisiä kuin nyt. Tulevaisuudessa Uudellamaalla arvioidaan olevan neljännes nykyistä enemmän asukkaita. Vastaavasti Kainuu ja Lappi ovat menettäneet kolmanneksen nykyisistä asukkaistaan.
Muuton suunta ei käänny, vaan väki virtaa edelleen kasvukeskuksiin. Muuttajat ovat myös tulevaisuudessa yleensä alle 30-vuotiaita nuoria.
Väestökehitys vaihtelee myös maakuntien sisällä. Kaikkien muuttovoittomaakuntien kunnat eivät saa lisää asukkaita. Vastaavasti väestöä menettävien maakuntien jokaisesta kunnasta ei muuteta pois. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan muuttovoittokunnissa yli 65-vuotiaiden osuuden arvellaan pysyvän vielä vuonna 2030 alle 17 prosentissa. Asukkaitaan menettävissä kunnissa on eläkeikäisiä jo yli kolmannes kuntalaisista.
Muuttoliikkeestä huolimatta koko Suomi näyttäisi pysyvän asuttuna. Harvenevan väestön alueella asuu 30 vuoden päästäkin yli miljoona ihmistä.
Vanheneminen maksaa
Koska väestö vanhenee epätasaisesti maan eri osissa, myös elinkeinorakenteissa, palvelujen kysynnässä ja tarjonnassa sekä kuntatalouksissa syntyy eroja. Nykykustannuksilla laskien ikärakenteen muutos nostaa sosiaali- ja terveydenhoitomenoja 2,25 miljardia euroa 30 vuodessa. Uudenmaan osuus on kasvaneista menoista melkein puolet.
Väkirikkaalla Uudellamaalla tarvitaan eniten hoitohenkilöstöä. Hupenevan väestön maakunnissa nuorten palvelut vähenevät, ja niistä koituvat säästöt tasoittavat ikääntyvien hoivamenojen kustannusten kasvua. Lapissa ja Kainuussa tasoituksen lasketaan olevan niin suuri, että sosiaali- ja terveysmenojen oletetaan pysyvän nykytasolla.
Myös muuttoliike vaikuttaa palvelujen tuotantoon. Vähenevän väestön alueella osa palveluista on suunniteltu suuremmalle määrälle ihmisiä, mikä nostaa yksikkökustannuksia ihmisten muuttaessa pois. Niin ikään verotulojen kasvu hidastuu, ja se kaventaa kuntien tulopohjaa.
Tutkimuksessa esitetään ratkaisuiksi kuntaliitoksia ja kuntayhtymiä pienten muuttotappioisten kuntien palvelutuotannon turvaamiseksi.