Peruspalvelujen puutteet ja tehottomuus huolettavat kansalaisia. Pienet kunnat eivät yksin selviydy velvoitteistaan. Tarvitaan kuntaliitoksia tai vähintään laajaa yhteistyötä.
Ikääntyvässä Suomessa terveydenhoito uhkaa ajautua ahdinkoon. Kansalaiset pelkäävät, ettei tulevaisuudessa ole riittävästi julkisia palveluja saatavissa. Kalevan Suomen Gallupilla teettämä tutkimus kunnallista palveluista ja kansalaisten huolenaiheista on kattava. Huolenaiheista etusijalle nousevat terveys ja vanhuus sekä perhettä koskevat arkipalvelut.
Yli 70 prosenttia suomalaisista on huolissaan terveydenhuollon tehottomuudesta. Lukema antaa masentavan kuvan tehosta, tai tehottomuudesta, jolla terveyspalveluja tuotetaan. Lähes yhtä moni pelkää, etteivät vanhusten hoitopaikat riitä.
Kansalaisia huolettaa moni muukin asia: päivähoitopaikkojen puute ja peruskoulun riittämättömät valinnanmahdollisuudet, vähäinen huume- ja alkoholivalistus ja nuorison harrastusmahdollisuuksien puute.
Kansalaiset patistelevat kuntia myös luomaan työpaikkoja. Näin ajatellaan etenkin Pohjois-Suomessa, joka kärsii työpaikkojen puutteesta ja muuttoliikkeestä. Vaatimus on mahdoton. Eivät kunnat ja valtio voi ryhtyä yrittäjiksi. Jotta julkisia palveluja voidaan järjestää, tarvitaan etenkin yksityistä yritystoimintaa. Yhteiskunnan ensisijainen tehtävä on luoda yrittämiselle edellytyksiä. Tässä on vielä paljon tekemistä.
Kunnan palvelut huolestuttavat etenkin naisia. Tämä johtunee siitä, että naiset joutuvat huolehtimaan miehiä enemmän perheen ja omaistensa asioista. Pääkaupunkiseudulla julkisen terveydenhuollon pitkät jonot tulevat ilmi tutkimuksessa siten, että siellä asuvat ovat muita enemmän huolissaan hammashoidon jonoista ja kunnallisen terveydenhoidon tehosta.
Tutkimuksessa ei kysytty kansalaisilta, miten kuntien palvelujen puutteita voitaisiin parantaa. Eniten huolta kuitenkin aiheuttaa terveydenhoito, jossa puutteet ovat pahimmat. Hoitotakuu tulee voimaan puolentoista vuoden päästä. Potilaita ei enää voi roikottaa jonoissa vuosikausia, vaan hoitoon on päästävä kiireettömissäkin tapauksissa puolessa vuodessa. Kunnallinen hammashoito on paikoin tukehtumassa potilaisiin. Hoitoa voi joutua odottamaan jopa vuoden.
Kunnat ovat hoitotakuun aikakaudellakin vastuussa siitä, että potilas pääsee asianmukaiseen hoitoon. Sairaanhoitopiirien on opittava jakamaan potilaitaan ja asiantuntemustaan niin, ettei yhteen piiriin kerry hillitöntä hoitopainetta samaan aikaan kun viereisessä piirissä erikoissairaanhoito toimii.
Pienten kuntien terveyskeskukset kärsivät jatkuvasta lääkäripulasta. Yhteistyötä naapurikunnan kanssa ei hevin tehdä, vaan monet kunnat haluavat hoitaa sairaansa jääräpäisesti itse. Kuitenkin tiedetään, että vasta 8 000-10 000 asukkaan väestöpohjan varaan voi rakentaa toimivan ja kattavan terveydenhoidon, jossa on riittävästi lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa.
Suomessa on 446 kuntaa. Pari vakavaa sairautta voi ajaa pienen ja köyhän kunnan konkurssin partaalle. Liitoshankkeita on vaikea toteuttaa, koska ne kaatuvat helposti kansanäänestyksissä. Kuntalaisille oma kunta näyttää olevan itseisarvo, vaikka kunnan elinvoima olisi jo hiipunut. Tilanne on nurinkurinen, sillä samaan aikaan pelätään kunnallisten palvelujen heikkenemistä.
Tutkimusten mukaan taloudellisesti itsenäinen yhteisö edellyttää vähintään 8 000 asukasta. Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki on uhannut, että valtio ohjaa kunnat yhteen tarvittaessa voimakkaillakin toimilla. Pakko on paha asia. Siksi kuntien on lopultakin ryhdyttävä hakemaan lisää tehoa palvelutuotantoonsa. Muutoin kansalaisten huolenaiheet vain lisääntyvät.