Kehitysvammaisten palveluasuminen on vielä aika uusi vaihtoehto vanhempien luona asumiselle tai laitospaikalle. Kajaanissa vihittiin maanantaina Kehitysvammaisten Palvelusäätiön Kesäheinän palvelukoti, jossa asuu 12 vaikeavammaista kainuulaista. Kodin vihki peruspalveluministeri Liisa Hyssälä (kesk.).
Suomen 30 000 kehitysvammaisesta suurin osa asuu vanhempiensa luona. Vanhemmat eivät mielellään vie lastaan laitokseen. Kehitysvammainen lapsi itsenäistyy pakon edessä, kun vanhemmat kuolevat.
Vasta parisataa vaikeasti kehitysvammaista asuu säätiön palvelukodeissa, joita on kymmenen. Niihin muutetaan yleensä lapsuudenkodista asumisvalmennuksen jälkeen.
Asumispalveluja tarvittaisiin moninkertaisesti. Kehitysvammaisten Tukiliiton toiminnanjohtaja Markku Virkamäki kaipasi julkista rahoitusta asumispalveluille.
Raskainta taloudellisesti on hoitohenkilöstön palkkaaminen. Esimerkiksi Kesäheinässä on 12 vakituista työntekijää ja ympärivuorokautinen hoito.
Laitokset ovat pienentyneet
Kehitysvammaisten palvelusäätiön hallituksen puheenjohtaja Tapio Suni on tehnyt omaistyötä neljäkymmentä vuotta ja on 42-vuotiaan down-pojan isä.
Suni kavahtaa isoja laitoksia, joissa kehitysvammainen passivoituu. Laitoshoito on hänen mielestään pelkkää säilytystä, kehitysvammaiset pidetään poissa silmistä ja laitokset sijaitsevat usein syrjässä.
Tosin laitokset ovat pienentyneet, ne hajottavat itse itseään pienempiin yksiköihin eikä enää ole kymmenen hengen huoneita.
Tuskin Kolpeneen nimikään enää pelottaa pohjoissuomalaisia. Enimmillään laitoksissa on asunut 6 000 kehitysvammaista, nykyään noin 3 000.
Kainuussa perustettiin kehitysvammaisten erityishuoltopiiri myöhemmin kuin muualla maassa ja päästiin toteuttamaan nykyaikaisempia menetelmiä. Satapaikkainen Kuusanmäen keskuslaitos on nyt enää 50 kehitysvammaisen koti.
Vammaispalvelulakia halutaan uudistaa
Tapio Suni kertoi, että 1980-luvulla kehitysvammaisten asiat etenivät hyvin ja oli uudistushalua. Sitten tuli lama ja sitä kärsitään yhä, vaikka nyt onkin merkkejä siitä, että julkishallinto taas haluaa lähteä kehittämään alaa.
Paitsi julkista rahoitusta asumispalveluihin kehitysvammaisten omaiset toivovat vammaispalvelulain uudistamista.
Nykyinen laki tunnistaa liikunta- ja aistivammat, mutta kehitysvammaisten ja mielenterveyspotilaiden palvelutarpeisiin se ei vastaa hyvin.
Asumispalvelu ei ole subjektiivinen oikeus, ja harkinnanvaraista palvelua harkittaessa julkinen sektori usein jättää sen järjestämättä.
Erityisrahoitusta ensi vuoden budjettiin
"Myönteistäkin on luvassa, valtio suunnittelee erityisrahoitusta ensi vuoden budjettiin. Myös lainsäädännön uudistusta on aloitettu perusselvitysten tekemisellä", Tapio Suni iloitsee.
Sunin mielestä kehitysvammahuollossa ja muuallakin sosiaali- ja terveydenhuollossa voitaisiin jo purkaa Ruotsin vallan ja keisarin ajoilta periytyvää byrokratiaa.
Yksinkertaisempikin asumisjärjestelmä toimisi kuin nykyinen palvelukoti, jossa kunta ostaa asumispalvelut palvelukodilta. Palvelukoti perii vuokraa asukkailta, jotka taas saavat asumistukea ja niin edelleen.