Pal­ve­le­vat pu­he­li­met aut­ta­vat hädässä

Linjoilla puhutaan elämän kriiseistä, pari- ja ihmissuhdeongelmista, nuoren kasvukivuista sekä arkisista asioista.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton päivystysohjaaja Nina Jolma sanoo, että vapaaehtoisia tarvitaan aina lisää, jotta useampaan soittoon voitaisiin vastata. Lasten ja nuorten puhelimessa nuoret voivat puhua arkipäiväisistä asioistaan ja aikuiseksi kasvamisen kipukohdista.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton päivystysohjaaja Nina Jolma sanoo, että vapaaehtoisia tarvitaan aina lisää, jotta useampaan soittoon voitaisiin vastata. Lasten ja nuorten puhelimessa nuoret voivat puhua arkipäiväisistä asioistaan ja aikuiseksi kasvamisen kipukohdista.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Internetin eri keskustelukanavat eivät ole syrjäyttäneet perinteisiä palvelevia puhelimia. Yhä edelleen joka päivä sadat suomalaiset tarttuvat luuriin ja soittavat palvelunumeroon, jossa vapaaehtoinen päivystäjä keskustelee soittajan kanssa.

Linjoilla puhutaan elämän kriiseistä, pari- ja ihmissuhdeongelmista, nuoren kasvukivuista sekä arkisista asioista. Yhteistä soittajille on kuitenkin yksinäisyys.

”Yksinäisyys on se, joka keskusteluissa korostuu. Soittajan omassa lähipiirissä ei ole tarpeeksi ihmisiä, joiden kanssa jutella”, työalasihteeri Titi Gävert kirkkohallituksesta sanoo.

Nimettömyyden lisäksi puhelinavun vahvaa asemaa selittää se, että apu on henkilökohtaista. Linjan toisessa päässä vastaa aina toinen ihminen omalla äänellään.

”Uudet nettipalvelut täydentävät toisiaan, mutta puhelinpalvelu tarjoaa sitä, mitä suurin osa kaipaa: ääntä ja keskustelua. Mikään ei viittaa siihen, että puhelinavun tarve olisi vähenemässä”, Gävert sanoo.

Ilmoita asiavirheestä