Aikuisten lasten velvollisuus hoitaa vanhempiaan ja avustaa heitä taloudellisesti nousee aika ajoin esille. Ylen kyselyn mukaan alle viidennes käyttää aikaansa vanhempiensa hoitamiseen. Vanhempien taloudelliseen tukeen kuluu yleensä alle sata euroa kuukaudessa. Kuitenkin yli 50-vuotiaista jo kolmannes hoitaa vanhempiaan 10–20 tuntia kuukaudessa. Tilanteet vaihtelevat työ- ja ansiotilanteesta riippuen.
Tunteikkaasta aihepiiristä saa helposti aikaiseksi syyllistävän keskustelun. Kyselyn taustalla väikkyy ajatus, että ikäihmisten asiat olisivat huonosti ja että lapset säännönmukaisesti laiminlöisivät vanhempiaan. Taitaa olla pikemminkin niin, että seniorikansalaiset auttavat ruuhkavuosia eläviä lapsiaan rahallisesti ja ajallisesti. Opinto- ja asuntovelkaisella lapsiperheellä ei välttämättä ole yhtään ylimääräistä rahaa.
Kansaneläke tai pieni työeläke eivät takaa leveää leipää, vaan asunto- ja toimeentulotuki ovat usein tuiki tarpeellisia. Juuri nyt eläkkeelle on kuitenkin siirtynyt sukupolvi, josta monella on turvanaan työeläkkeet ja varallisuutta.
Lasten huoltovelvollisuus vanhemmistaan poistettiin laista 1970. Ei ole uskottavaa, että ikäihmiset haluaisivat holhousta ja paluuta syytinkiin nykyisen eläketurva- ja hoivajärjestelmän sijaan. Asiat eivät ennen olleet aina paremmin.
Kykyjen ja tarpeen mukaan annetun hoivan pitäisi toki kuulua perhesuhteisiin. Omaisten antama hoiva voi täydentää eläketurvaa ja hoivapalveluja, mutta ei korvata niitä.
Julkisia palveluja ylläpidetään verovaroin. Eikö se ole myös rahan antamista vanhemmilleen? Vanhusten yksinäisyyttä voi helpottaa yksinkertaisella tavalla, antamalla heille aikaa ja pitämällä yhteyttä.