Jokijärven Pölkky-teatterin maailman ensi-ilta Kotiselkonen rakentaa vetää jo hyvissä ajoin ennen esityksen alkamista Taivalkosken Jokijärven koulun viereen rakennetun katetun teatteritilan melkein täyteen väkeä.
En ihmettele. Näin pitää ollakin.
Alkamassahan on Taivalkosken suuren pojan edesmenneen kirjailijan Kalle Päätalon romaaneista Muuttunut Selkonen, Epätietoisuuden talvi ja Iijoelta etelään sekä uuteen vasta kerättyyn aikalaismateriaaliin perustuvan näytelmän kantaesitys.
Jännitys väreilee ilmassa. Kalle Päätalon näköinen mies, näyttelijä Jukka Puronlahti, ilmetty Kalle, tervehtii katsomoon saapuvaa yleisöä.
Ovimies tarkastaa pääsyliput. Hän heittelee aina välillä kevyttä kenttäherjaa. Yleisö naurahtelee hermostuneen leppoisasti.
Yleissilmäys yleisöön kertoo, että se muodostuu varsinaisista Kalle-asiantuntijoista, selkosen väestä. Päätalo-ihailijoita ympäri Suomea on myös joukossa. Ja tietysti heitäkin on, joille kirjailijan kirjat ovat tuntemattomia, mutta kirjailija ei.
Tasan klo 19.05. mattimyöhänen saapuu katsomoon. Kotiselkonen rakentaa alkaa. Ja se on menoa eikä meininkiä.
Pertti Pesä, vieraileva ohjaaja Kuopion kaupunginteatterista, on dramatisoinut Päätalon kolmesta romaanista hyvin etenevän ja pääasiat selkeästi kertovan tarinan Kallen elämänvaiheista Taivalkosken kunnan rakennusmestarina vuosina 1951-52.
Kaikkea ei Päätalon yli kaksituhatta sivua käsittävästä kirjakolmikosta voi kahteen tuntiin mahduttaa. Jotakin, ja paljonkin on jätettävä pois.
Asiantuntijat voivat purnata, ettei ollut sitä eikä tätä juttua. Mutta tyytyväisiä he ovat dramatisointiin. Ja hänelle, joka ei kirjoja tunne ei ole väliksikään. Kotiselkonen rakentaa -näytelmä imee katsojan väkisin mukaansa.
Ohjaaja Pertti Pesän räväkkä ohjaus helpottaa myös näytelmän seuraamista.
Näyttelijöihin Pesä on saanut tulta ja tappuraa. Jokainen tietää tehtävänsä. Roolivalinnat ovat osuvia. Yleisohjaus on menevä.
Lukemattomissa kohtauksissa ei paljon viivytellä. Suvantopaikat rytmittävät tehokkaasti nopeaa tilanteesta toiseen siirtymistä.
Kuopion kaupunginteatterin lavastajan Erkki Saarisen näyttämökuva auttaa myös erinomaisesti ohjaajan työtä. Pelkistetty lavastus luo juuri sitä liikkumavapautta näyttämötoteutukseen mitä tarvitaan tekstin etenevyyden aikaansaamiseksi.
Harvemmin teatterissa käyvät ehkä aluksi vieroksuivat pelkistettyä lavastusta, mutta pian he pääsivät sisään pelinhenkeen eivätkä kaivanneet todellisia huone- ja pirttikuvia.
Taivalkosken näyttämöyhdistys ry:n porukka selvisi lukuisista rooleistaan kunnialla. Taivalkoskelaisten näyttelijöiden taidoissa ei ole moittimista. Monet heistä tekivät jopa kahdesta kolmeen roolia ja tarpeen olikin sillä näytelmässä henkilöitä on lähes kolmekymmentä.
Kallen ensimmäisen vaimon Lainan (os. Helvi Ojala) rooliin esitti Kristiina Naamanka. Ja näpsäkästi esittikin. Mitä ilmeisemmin Lainasta saa juuri tällaisen henkilökuvan romaanien perusteella. Sellainen se oli, räkätti aina Kallelle, totesi asiantuntijani esityksen jälkeen.
Jukka Puronlahti, ainoa ammattilainen näyttelijäryhmässä, selvisi roolistaan taidolla ja vakuuttavuudella. Parhaimmillaan hän oli ymmärtäväisenä, oikeudenmukaisena ja lempenä Kallena. Kiroillakin Puronlahti osasi sujuvasti. Vaan olisi se voinut olla tulisempi ja ärhäkämpi Kalle kun sille päälle sattui, oli asiantuntijani lausunto.
Jokijärven kyläseuralla ja Taivalkosken Näyttämöyhdistyksellä on yhteinen aarre Kalle Päätalo ja hänen kirjallinen tuotantonsa.
Pölkky-teatterin Päätalo dramatisoinneille lienee samanlainen tilaus kuin Väinö Linnan tuotannolle aikoinaan Pyynikin kesäteatterissa.