Ii
Suomenniemeltä löytyy satoja pesäpalloseuroja, joista jokaisella on kerrottavana oma mielenkiintoinen tarinansa.
Myös pohjoispohjalainen Iin Urheilijat on jättänyt vaatimattoman puumerkin kansallispelin historiaan.
Sympaattisen pikkuseuran tarinassa tiivistyy suomalaisen pesäpallon koko kuva: 58-vuotias IiU on historiansa aikana hurjastellut tunteiden vuoristoradalla, kokenut nousut ja laskut - jopa pääsarjan huuman - ja löytänyt vuosikausien hakemisen jälkeen lopulta paikkansa lajikartalla.
Tuo paikka on maan toiseksi ylin sarjataso, miesten ykkössarja.
Eilen sulkeutui yksi ympyrä. Seuran edustusjoukkue pelasi ykkössarjan ottelun reilun 20 vuoden tauon jälkeen.
"Hyvältähän tämä tuntuu. Hommia tehtiin monta vuotta ja lopulta viime syksynä nousutoive toteutui. Ii ansaitsee ykkössarjajoukkueen", edustusjoukkueen taustajoukkoihin kuuluva Timo Kurttila painottaa.
Esikuvia junioreille
Kurttila, 51, on nähnyt IiU:n loiston ja laman. Kaudella 1980 Kurttila kuului seuran edustusjoukkueeseen, joka teki silloiseen SM-sarjaan yhden vuoden pikavisiitin.
"Rankka vuosi se oli, resurssit eivät piisanneet. Sen jälkeen homma hajosi tavallaan käsiin ja alas mentiin melkoista kyytiä. Pohja tuli nopeasti vastaan", Kurttila hörähtää.
Vuodet vierivät, vettä virtasi Iijoessa muutaman gallonan verran ja IiU nousi - lopulta - tuhkasta feeniks-linnun lailla.
Edustusjoukkueen toiminta terävöityi 90-luvun lopuussa. Taivas aukesi 31. elokuuta 2003 Sotkamossa: IiU voitti suomensarjan nousukarsintaottelun Hiukan stadionilla ja otti paikkansa ykkössarjasta voitoin 2-0.
Askel oli mitätön pesäpalloväelle, mutta iiläiset ylittivät tuona iltapäivänä valtavan henkisen ja fyysisen kynnyksen.
Nyt IiU aikoo profiloitua hyväksi ykkössarjaseuraksi, jonka suurin voimavara on oma juniorityö.
"Arki-iltoina pesäpallokentällä riittää vilskettä. 14 juniorijoukkuetta pitävät siitä huolen", Kurttila myhäilee.
"Jatkuvuus on taattu. Nuoret löytävät esikuvansa samasta seurasta."
Oman kylän poikia
Aito innostus on havaittavissa myös IiU:n pelissä. Yleisö pitää siitä, että kiilaan juoksee pääasiassa kotikylän omia poikia.
"Esimerkiksi Blomqvistin veljekset (Kari ja Arto) tulivat meille Sievistä, mutta kyllä tämä iiläinen porukka on", pesäpallojaoston puheenjohtaja Juha Mattila korostaa.
Oman kylän pojista pidetään myös hyvää huolta. Eräiden tietojen mukaan IiU:n pelaajat saavat pelaamisestaan rahaa.
"Pienimuotoisia kulukorvauksia pojille maksetaan, jos pelaaminen haittaa ansiotyön tekemistä. Budjettimme on noin 500 000 vanhaa markkaa", Kurttila ilmoittaa suoraan.
"Paikallinen yrityselämä on lähtenyt talkoisiin hyvin mukaan", Kurttila ja Mattila kiittelevät.
Jo pintapuolinen tutustuminen Iin "sinisen laguunin" tunnelmaan paljastaa, että asiat ovat todellakin kohdallaan.
Tilauksessa on ainoastaan aurinkoinen ja lämmin sää. Satunnainen matkaaja on löytänyt tiensä pesäpallon juurille - paikan, joka muistuttaa jollain tavalla lajin henkistä kotia.
"Ha-haa! Heti kävi kipeästi", mylvii iiläiskannattaja alkulämmittelyssä Alajärven pelaajalle, joka on saanut pallon nenäänsä.
Vierasjoukkueille Ii on ilmeisen kusinen paikka pelata.
Ja niin sen pitääkin olla.