Osa Suomen lapsista ja nuorista odottelee koulujen alkamista pelokkain tuntemuksin: jatkuuko kiusaamispiina?
Sen juuriminen kouluista on työlästä, mutta periksi ei saa antaa.
Koulu alkaa useimmissa Suomen kunnissa seuraavan viikon aikana. Suuri osa lapsista ja nuorista odottaa uutta lukuvuotta innokkaasti, mutta osa laskee jäljellä olevia lomapäiviä syvä huoli mielessä: joudunko taas kiusatuksi. Koulukiusaus on ikiaikainen ilmiö, eikä vain suomalainen vitsaus.
Tämä ei kuitenkaan tee siitä yhtään hyväksyttävämpää. Pahimmillaan kiusatuksi joutuminen rusentaa lapsen tai nuoren itsetunnon ja haittaa elämää vuosiksi eteenpäin.
On hyvä, että koulukiusaamisen torjuntaan on viime vuosina pantu aikaa ja voimia. Kiusaamista vastaan suunniteltu, laajalle jo levinnyt KiVa Koulu -ohjelma lienee tunnetuin ponnistus.
Turussa kesäkuussa tarkastetun väitöstutkimuksen mukaan KiVa-ohjelma on vähentänyt kiusaamista kouluissa viidenneksellä. Ohjelma ei siis ole koko ratkaisu, mutta yksi keino, jota kannattaa hyödyntää.
Huono uutinen on, että vaikka kouluissa on päästy eteenpäin, kiusaajat ovat löytäneet uusia kanavia. Piinata voi nyt myös loma-aikoina, jos käyttöön ottaa netin ja kännykän mahdollisuudet.
Niitä onkin monia: ilkeät tekstarit, kohteensa naurunalaiseksi tekevät kuvat ja nettiyhteisöistä pois sulkeminen. Nettiin on perustettu jopa yksittäisiin oppilaisiin kohdistuvia kiusaamisryhmiä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n kyselyn perusteella kiusattujen 8- ja 9-luokkalaisten osuus olisi viimeisen vuosikymmenen aikana pysynyt ennallaan.
Koska kiusanteko on saanut uusia muotoja, myös sen torjunta on käynyt vaikeammaksi. Olennaiset toimijatahot ovat kuitenkin entiset: koulu ja vanhemmat. Keskeistä on, että noiden tahojen yhteistyö toimii.
Aina se ei suju mutkattomasti. Kiusaajien vanhemmat voivat suhtautua koulun yhteydenottoon torjuen, jopa vihamielisesti. Tieto lapsen harjoittamasta kiusaamisesta halutaan kieltää, tai ongelmaa vähätellään.
Tällaiset kokemukset voivat johtaa siihen, että mielipahaa välttääkseen opettaja alkaa kartella yhteydenottoja. Tämä ikävä työ on kuitenkin tehtävä.
Kodeissa kannattaisi kaikkiaan luottaa opettajien arviointikykyyn. Harva kiusaaja kertoo toiminnastaan vanhemmilleen, eikä näillä ole välttämättä aavistustakaan siitä, mitä lapsi koulussa tekee. Todistuksen numeroista se ei välttämättä ilmene.
Joskus myös kiusaava lapsi ja hänen kotinsa ovat avun tarpeessa. Jos koulussa ilmi tuleva vaikea käytös johtuu kotiasioista, sitä vaikeammaksi asioihin puuttuminen yksin koulun voimin käy.
Myös sillä, miten toiset lapset ja nuoret suhtautuvat kiusaamiseen, on merkitystä. Moni lapsi myötäilee kiusaajaa, ehkä ajattelemattomuuttaan, ehkä pelosta, että vastarintaan nousu veisi kiusatun paikalle.
Suomalainen koulujärjestelmä on oppimistuloksilla mitattuna nostettu maailman kärkeen.
Kouluviihtyvyydessä samaan ei ole päästy. Siksi työtä koulukiusaamisen taltuttamiseksi pitää määrätietoisesti jatkaa.
Kiusaaminen ei ole luonnonlaki, jonka edessä kädet saa nostaa pystyyn.