Helpolle ruoalle opetettu pakastesein purija voisi luulla, että pilkkionginta on leppoisaa istuskelua kevätjäillä. Kajaanissa sunnuntaina järjestetty Suomen pilkkimestaruuskilpailu kuitenkin näytti, että menestyminen vaatii rautaista kuntoa -- tai oikein hyvää tuuria.
1 980 pilkkijän kuuma kärkikaarti singahti nollalinjalta kohti Oulujärven Paltaselkää lenkkareissa ja kevein vaattein, haalarit ja kalavehkeet repussa keikkuen. Tiedetyt tai luullut parhaat apajat tuntuivat olevan aivan kilpailualueen takarajalla, hyvinkin kuuden kilometrin hölkän päässä. Neljän tunnin kilpailuun kuului osalla nypyttäjistä siis ainakin 12 kilometrin hikilenkki.
Kainuun Vapaa-ajankalastajapiirin puuhamiehet hykertelivät jäälle nousseella kalamiesten kauppatorilla tyytyväisinä. Kisan aluspäivien yöpakkaset jäädyttivät jäälle nousseen veden ja 25 neliökilometrin kilpa-alueella kelpasi vaellella reiältä paremmalle vaikka pikkukengissä. Jo 20 vuotta pilkkimisen jännityksestä nauttinut, Liperin Urheilukalastajia edustanut Toini Piironen tyytyi tavoittelemaan saalista aivan lähtölinjan tuntumasta.
"Menisihän sitä kauemmas, jos jalat kestäisi. Kovin ovat pieniä tästä nousseet ahvenet. Nyt ei taida palkintoja tulla, mutta onhan kotona jo nelisenkymmentä pilkkipokaalia", Piironen pehmensi huonon syönnin tuomaa harmia.
Kärpäsen- ja surviaisentoukat eri väreissä ovat pilkkikansan suosikkisyötit. Tavallinen viritys on kimalteleva pystypilkki, jonka alla tapsissa roikkuu loistavakoukkuinen mormuska syötteineen.
"Parasta kun saa kalaa"
Kuhmosta alavesille ison pilkkijoukkueen mukana saapunut kymmenvuotias Mikko Karppanen oli kuitenkin napannut komeimman ahvenensa taspainopilkillä. Pieleen meni vain vaatetuksen valinta: nollakelistä huolimatta navakka tuuli pisti pojan palelemaan sen verran kovasti, että ihan koko kisa-aikaa ei tullut nyt käytetyksi.
"Kalastuksessa on parasta se, kun saa kalaa", nuori kalamies pohti leuka vilusta täristen. Turhaan ei Mikkokaan ole avannoilla hytissyt, sillä hienoja palkintoja aina pelikonsolia myöten on kannettu kotiin jo monilta jäiltä.
Melkein kotivesillään hypytteli pilkkiä Vaalan Virkistyskalastajien Veikko Karjalainen. Ahven ei vain ollut oikein otillaan. "Viime viikolla käytiin harjoittelemassa ja silloin sain kuusi ahventa, nyt vain kaksi. Taitaisi onnistua paremmin tuolla tutummalla laidalla Oulujärveä. Kankarinlahdelta ovat kantaneet ahvenia kassikaupalla", Karjalainen mainosti.
Iso kalakisa on otollinen paikka myös kaupantekoon. Vavat, vieheet ja muut vermeet houkuttelivat tekemään hankintoja, joilla harrastuksesta saa irti kenties vielä enemmän.
Porilainen Pentti Vänttinen potkiskeli jäällä jalaksille rakennetulla kelkkateltalla. "Iso tavaratila, pitävä tuulensuoja, ankkuri ja mukava penkki. Jos aurinko paistaa, niin katto syrjään", Vänttinen esitteli tuotettaan.
Kilpailun johto kuitenkin muistutti, että edes lihasvoimalla kulkevia ajopelejä ei ainakaan SM-kisassa saa käyttää. Homma on muutenkin tarkkaa, ja etenkin saaliin punnitusta valvottiin visusti.
Ne sadat ahvenkilot, joita kilpailijat eivät halunneet viedä mukanaan eivät menneet hukkaan. Kalanvälittäjä oli ostanut koko kuorman jo etukäteen.