Paltamossa sijaitsevalla sääksen pesällä on kolmatta kesää kamera, joka välittää nettiin kuvia sääksipari Miilan ja Pennan elämästä.
Kameran pesälle vienyt biologi ja Sääksisäätiön varapuheenjohtaja Vesa Hyyryläinen kertoo, että pesässä on nyt kolme munaa.
– Kolme munaa on sääkselle maksimimäärä. Se on niin sanotusti täyspotti.
Toissa kesänä Miilan ja Pennan pesällä syntyi kolme poikasta. Viime kesänä lentoon saatiin kaksi jälkeläistä.
Hyyryläinen sanoo, että tämän vuoden pesintä näyttää hyvältä ja säät ovat suosineet.
– Nyt on hyvät mahdollisuudet sille, että kolme poikasta lähtee syksyllä kohti Afrikkaa.
Kevään alku Paltamon kamerapesällä oli dramaattinen. Huhtikuun lopussa pesälle saapui pariskunta, joka ei ollut Miila ja Penna. Uusi pari aloitti kuitenkin saman tien pesänrakennuspuuhat.
13-vuotias Miila saapui kotikonnuille pari päivää myöhemmin, eikä se ilahtunut lainkaan näkemästään.
– Miila tuli pesälle ja ajoi emännän ottein toisen parin pois, kertoo Hyyryläinen.
Seuraavana päivänä myös Penna saapui paikalle, ja pari asettui asumaan tuttuun pesään.
Työnjako on selvä
Hautomisen ja jälkipolven hoitamisen suhteen sääksiparilla on selvä työnjako. Naaras hautoo ja hoitaa poikaset, koiras ruokkii koko perheen.
Jonkin verran rutiineista voidaan poiketa, kertoo sääksiasiantuntija Hyyryläinen.
– Tämän parin kohdalla Penna hautoo hetken illalla, kun Miila käy jaloittelemassa.
Paltamon sääksenpesällä poikaset kuoriutuvat juhannuksen aikaan. Heinäkuun loppupuolella Miila saattaa jättää poikaset joksikin aikaa Pennan vastuulle ja käydä hakemassa kalaa järvestä.
Sääksien ravintona on yksinomaan kala.
– Sääksen tieteellinen nimi on Pandion haliaetus, mikä tarkoittaa suomeksi kalan syöjää, Hyyryläinen sanoo.
– Ruuasta yli 80 prosenttia on särkikaloja, ja niistä suurin osa lahnoja.
Sääksiparien pesiltä näkyy yleensä vesistö, mutta lähijärvessä ei käydä kalassa.
Miilan ja Pennan pesä on siinä mielessä poikkeuksellinen, että järvimaisemaa siellä ei ole. Näköetäisyydellä on kuitenkin pikkuruinen lampare. Ruokakalat Penna hakee kolmesta järvestä. Niistä lähin on seitsemän kilometrin päässä.
Hyyryläinen tietää, että joissakin tapauksessa koiras käy kalassa jopa 30 kilometrin päässä pesästä.
– Koiras on kevyempi ja ketterämpi kuin naaras, että se jaksaa lentää, Hyyryläinen sanoo.
Sääksien siipien kärkiväli on 152–167 senttiä. Koiras painaa tavanomaisesti 1,2–2 kiloa ja naaras pari sataa grammaa painavampi.
Talvet istutaan Afrikan lämmössä
Talvikaudet sääkset viettävät Afrikassa, pääasiassa päiväntasaajan eteläpuolella.
– Talvisin ne ovat hyvin passiivisia. Mitä sitä turhaa hötkyilemään, Hyyryläinen sanoo.
Hän seurasi vuosien ajan erityisesti Kainuussa syntynyttä Jaska-sääkseä, jolle oli laitettu poikasena satelliittipaikannin jalkaan.
– Jaska vietti talvet Gabonissa, saman kylän lähellä, saman mäen rinteellä. Ja varmaan saman puun oksallakin, Hyyryläinen kertoo.
Vuonna 2011 rengastetun Jaskan satelliittipaikannin lakkasi kuitenkin toimimasta viime kesänä. Lintu on voinut kuolla tai sitten paikannin on rikkoutunut vuosien käytön jälkeen.
Hyyryläinen sanoo, että Sääksisäätiön pesäkameran tärkein tehtävä on välittää tutkijoille tietoa sääksien elämästä – sen elintavoista ja elämänrytmistä. Säätiöllä on yhteensä kolme pesäkameraa.
– Sääksi voi Suomessa paremmin kuin meidän elinaikana koskaan, Hyyryläinen kertoo.
1960–70-luvulla sääksi oli uhanalainen, sillä ympäristömyrkyt vaikeuttivat sen pesintään. Lisäksi tehometsätalouden myötä metsistä hävisi paljon vanhoja mäntyjä, ja pesäpaikat vähenivät. Tilanteeseen reagoitiin muun muassa tekopesiä rakentamalla.
Kainuussa on 120–150 sääksen pesää. Se on noin kymmenen prosenttia Suomessa pesivien sääksien määrästä.
Katso Sääksisäätiön nettisivuilta kamerakuvaa Miilan ja Pennan pesältä. Kuva päivittyy viiden sekunnin välein.