Työvoimatalon tekstiilipajassa vihreää koristeomenaa huovuttava Mari Kortetjärvi ei valita palkkansa pienuutta. Toimeentulotuen vaihtuminen runsaan 800 euron kuukausiansioon vajaan viiden tunnin työpäivällä avasi uusia mahdollisuuksia tulevaisuuden suunnitteluun.
"Voin hakea itselleni työpaikan, ja työtoimatalo maksaa kuukauden palkan. Olen ajatellut etsiä Oulusta myyjän töitä", 23-vuotias Kortetjärvi kertoo.
Hänellä on takanaan lukio, vuosi ammattikorkeakoulua ja lyhyitä työjaksoja.
Paltamon mallissa eri kanavista tulevat työttömyyden hoitoon saatavat varat yhdistetään ja ohjataan tarkkaan suunnitellen työttömien elämän parantamiseen.
Paltamossa työttömyyden erilaiset kulut ovat olleet noin seitsemän miljoonaa euroa vuodessa. Hankkeen edetessä arvioidaan päästävän noin miljoona euroa halvemmalla.
Perusideana on, että työttömän saama raha perustuu vastikkeellisuuteen. Työ määritellään kokeilussa laajasti. Sitä tehdään työpajoissa talon sisällä ja mahdollisuuksien auetessa muuallakin.
"Emme me säilö työttömiä tänne. Kovin mielellämme saattelemme heidät hommiin muualle", vakuuttaa toiminnanjohtaja Leila Pölkky-Pieskä.
Päivänkin kestävä työ kannattaa ottaa vastaan, eivätkä puolison tulot vaikuta käteen jäävään palkkaan. Ankeista ajoista huolimatta Paltamossa tavoitellaan edelleen nollatyöttömyyttä. Pölkky-Pieskä myöntää, että jokaisen työttömän saaminen liikkeelle ei ole helppoa.
"On perheitä, joissa ollaan työttömiä jo kolmannessa polvessa. Lapset eivät ole koskaan nähneet vanhempiensa lähtevän töihin."
Monen työttömän ongelmana on alkoholi. Työvoimatalolla asiaa ei katsota sormien läpi, vaan epäilyjen herätessä hönkäistään alkometriin. Jos kellokortti jää kännin takia leimaamatta, erhe näkyy palkassa. Talon oma päihdestrategia on työn alla.
"Oli minun onneni, että pääsin tänne. Voin itse vaikuttaa paljon siihen, mitä teen. Uskon, että löydän paikkani senkin jälkeen, kun työsopimukseni täällä loppuu keväällä", Mari Kortetjärvi tuumii.